fbpx
Uutiset

Lomamatkaa varten annettu passisormenjälki voisikin päätyä rikostodisteeksi, jos poliisin toiveet toteutuvat – professori näkee ongelmia: "Olisimme kaikki rikoksesta epäiltyjä"

Sisäministeriö selvittää, voisiko passia ja henkilökorttia varten annettua sormenjälkeä luovuttaa poliisin vakavien rikosten tutkintaan. Julkisoikeuden professorin mielestä passisormenjälkien käyttöoikeuksien pitäisi poliisilla olla korkealla.
Sisäministeriössä käynnistyi tänä keväänä selvitys siitä, voisiko passiin ja henkilökorttiin annettua sormenjälkitietoa hyödyntää vakavia rikoksia koskevassa tutkinnassa.
Sisäministeriössä käynnistyi tänä keväänä selvitys siitä, voisiko passiin ja henkilökorttiin annettua sormenjälkitietoa hyödyntää vakavia rikoksia koskevassa tutkinnassa. Lehtikuva/Emmi Korhonen

Sitä kuvittelee länttäävänsä etusormensa poliisiasemalla lukijaan, jotta saisi passin uusittua ja pääsisi lomamatkalle.

Kyseinen sormenjälki saattaakin tulevaisuudessa päätyä rikostutkinnan todistusaineistoksi.

Sisäministeriössä käynnistyi tänä keväänä selvitys siitä, voisiko passiin ja henkilökorttiin annettua sormenjälkitietoa hyödyntää vakavia rikoksia koskevassa tutkinnassa.

Aihe ei sinällään ole uusi. Sisäministeriön edellinen selvitys asiasta valmistui vuonna 2014. Selvitysryhmä ei kuitenkaan pitänyt sormenjälkien käytön laajentamista mahdollisena eduskunnan perustuslakivaliokunnan kriittisten kantojen vuoksi.

Nyt samaa asiaa selvitetään taas. Biometristen tunnisteiden käyttö nousi uudelleen esiin vuonna 2021 eduskunnassa, kun poliisin henkilötietolakia päivitettiin EU-säädösten takia.

Selvitystä tekevä erityisasiantuntija Suvi Pato-Oja sisäministeriön poliisiosastosta kertoo, että uusi selvitys tehdään, koska sittemmin voimaan tullut EU:n tietosuoja-asetus on voinut muuttaa tilannetta.

Samassa yhteydessä tarkastellaan Pato-Ojan mukaan myös kuvan käyttöä biometrisessä tunnistamisessa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi ihmisten automaattista tunnistamista kasvoja tunnistavan teknologian avulla.

–  Selvityksessä vähintäänkin sivutaan biometrisiä valokuvia, hän sanoo.

Professori: “Tällaiseen asetelmaan ei voida joutua”

Toistaiseksi Suomen lainsäädäntö ei salli viranomaisille passin tai sormenjäljen käyttämistä kovinkaan laajasti muuhun kuin henkilöllisyyden tunnistamiseen.

Käytännössä poliisi voi käyttää passia koskevaan rekisteriin annettuja tunnistetietoja hyväkseen ainoastaan esimerkiksi tilanteissa, joissa viranomainen ei tunnista onnettomuuden tai rikoksen uhria. Passiin ja henkilökorttiin annettuja biometrisia tunnisteita pitäisi käyttää ensisijaisesti henkilön tunnistamiseen matkustamisessa, ja tähän tarkoitukseen rekisteri on perustettu.

Julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta pitää rekisterin käytön laajentamista ongelmallisena. Tunnisteiden käyttö rikostorjuntaan muuttaisi Voutilaisen mukaan rekisterin käyttötarkoitusta merkittävästi.

–  Jos poliisi käsittelisi biometrisiä tietojamme jatkuvasti, säännöllisesti, automaattisesti ja massamuotoisesti, niin olisimme kaikki rikoksesta epäiltyjä. Tällaiseen asetelmaan ei voida joutua, hän sanoo.

Voutilaisen kuvailemassa tilanteessa poliisin rikostutkintaan käytetty rekisteri ja passeja varten otettu rekisteri pahimmillaan sekoittuisivat keskenään. Sisäministeriön Pato-Oja kuitenkin huomauttaa, että jos selvityksen jälkeen käynnistyisi lakimuutosta koskeva valmistelu, pitäisi huolehtia, että “niin ei pääse käymään”.

Mitkä rikokset ovat kaikkein törkeimmät?

Toistaiseksi avoinna oleva kysymys on, minkälaisten rikosten selvittämiseen passisormenjälkeä voisi käyttää.

Eduskunnan hallintovaliokunta edellytti viimekeväisessä lausumassaan sisäministeriötä selvittämään, voisiko passisormenjälkiä hyödyntää “kaikkein törkeimpien rikosten” estämisessä tai selvittämisessä.

–  Valiokunnan esimerkkeinä olivat henkirikos tai haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön kohdistunut törkeä seksuaalirikos, Pato-Oja kertoo.

Edellisessä vuonna 2014 valmistuneessa selvityksessä työryhmä tarkasteli henkirikoksia ja niiden yrityksiä, vapaudenriistoa sekä seksuaalirikoksia. Selvityksen tekoaikaan poliisin tilastoissa oli 1  020 selvittämätöntä rikosta kyseisillä rikosnimikkeillä, ja näistä 34:ssä oli kerätty sormenjälkiä. Selvityksessä arvioidaan, että passisormenjäljet olisivat voineet auttaa johdattamaan tutkijat tekijöiden jäljille.

Tomi Voutilainen Itä-Suomen yliopistosta toteaa, että jos passisormenjälkiä haluttaisiin alkaa käyttää rikostutkinnassa, pitäisi sovellettavien rikosten joukon olla suppea. Hänen mukaansa sen pitäisi koskea esimerkiksi vain kaikkein vakavimpia henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia ja terroristirikoksia.

–  Siitä alaspäin alkaa olla jo niin paljon erilaisia rikoksia, että niitä [sormenjälkiä] alettaisiin käyttää säännöllisesti.

Poliisitarkastaja Pertti Sovelius Poliisihallituksesta kertoo, että passisormenjälkien käytöstä on poliisissa keskusteltu lähinnä törkeiden rikosten, kuten henkirikosten ja törkeiden raiskausten, tutkinnan yhteydessä.

Sormenjälki sitoo epäillyn rikospaikalle

Sormenjälki hyödyttäisi poliisin rikostutkintaa, koska sitä pidetään erittäin hyvänä aihetodisteena. Esimerkiksi dna-näytteeseen verrattuna sormenjäljessä on se etu, että se sitoo epäillyn rikospaikkaan selkeästi.

Jälkiä käyttävässä tutkinnassa pitää kuitenkin huomioida muun muassa se, milloin ne on jätetty rikospaikalle ja ovatko ne nimenomaan epäillyn jättämät.

Esimerkiksi sormenjälkikoulutuksesta väitöskirjansa tehnyt Virpi Mustonen pitää sormenjälkeä yhtenä luotettavimmista aihetodisteista, joita rikospaikalta on saatavissa. Mustonen työskentelee tällä hetkellä Poliisihallituksessa.

Dna:ta ihminen levittää joka puolelle. Suomessa tunnettua on, kun Ulvilan surman tekniset tutkijat olivat tallentaneet rikospaikalta mysteerisenä pidetyn dna-näytteen, jonka lähteeksi paljastui lopulta yksi rikostutkijoista.

Myös kansainvälisesti sormenjälkeen luotetaan, joskin poikkeuksia on. Tunnettu tapaus on 1990-luvun lopulta, jolloin Skotlannin poliisi tulkitsi murhapaikalta löytyneen sormenjäljen kuuluneen virheellisesti eräälle paikalliselle konstaapelille. Konstaapeli ei kuitenkaan ollut käynyt lähelläkään rikospaikkaa.

Poliisi kuitenkin menetti työnsä ja sai syytteen perättömästä lausumasta. Syyte lopulta kaatui, ja konstaapeli sai mittavat korvaukset valtiolta.

Edelliskerralla poliisit olivat eri mieltä selvityksen lopputulemasta

Poliisihallitus suhtautuu nyt käynnissä olevaan selvitykseen myötämielisesti. Jo vuoden 2014 sormenjälkiselvityksen yhteydessä työryhmän poliisin edustajat jättivät eriävän mielipiteensä, kun työryhmä päätti olla suosittelematta uutta lainvalmistelua.

Poliisitarkastaja Soveliuksen mukaan poliisi haluaisi tarkasteluun mukaan myös ne sormenjäljet, jotka kerätään ulkomaalaislain mukaisesti Suomeen saapuneilta ulkomaalaisilta.

–  Poliisin toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut edellisen selvitystyön jälkeen, ja siksi pidämme hyvänä että asiaa arvioidaan uudestaan, Sovelius vastaa sähköpostitse.

Professori Voutilainen arvioi, että jos passisormenjälkeä alettaisiin käyttää, pitäisi myös muut tutkintakeinot olla kokeiltu.

Lisäksi rikostutkijoilla ei saisi olla suoraa pääsyä sormenjälkirekisteriin, vaan poliisissa pitäisi Voutilaisen mukaan olla erillinen henkilöstö toteuttamassa tutkijoiden pyynnöt.

–  Tällä supistettaisiin sitä, ettei näitä sormenjälkiä käytettäisi säännönmukaisesti rikostutkinnassa, kertoo Voutilainen.
Sisäministeriön selvityksen on määrä valmistua eduskunnan syysyistuntokaudeksi.

Menot