Kolumnit Uutiset

Löytöjä vai yliannostus

Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiön johtaja Erkki Korhonen muisteli taannoin Hämeen Sanomien Sibelius-erikoislehdessä suhdettaan säveltäjämestariin.

Korhosen mukaan hänelle ei ole koskaan ollut epäselvää, että hän asuu säveltäjä Jean Sibeliuksen synnyin- ja lapsuuskaupungissa. Hämeenlinnan lyseon kasvattina tiedolta ei voinut välttyä.

Minulla on lapsuudestani ja nuoruudestani samanlainen mielikuva. Olen ”aina” tiennyt, että Sibelius syntyi Hämeenlinnassa. Kyllä tätä asiaa tyttölyseon puolellakin painotettiin.

Kouluaikoina harrastin kirjeenvaihtoa, ja mainitsin aina ulkomaalaisille kirjeenvaihtokavereille, että olen kotoisin samasta kaupungista kuin Jean Sibelius.

Olin hiukan närkästynyt, kun eräs brasilialainen tyttö epäili väitettäni. Hänen mukaansa brasilialaisissa tietokirjoissa kerrottiin, että Jean Sibelius on syntynyt Tavastehusissa. En tiedä, uskoiko hän selitystäni Suomen kaksikielisyydestä, vai jäikö huijausepäily kytemään.

Myöhemmin Sibelius-suhteeni vielä tiivistyi, sillä työskentelin 1980-luvulla kahtena kesänä oppaana Sibeliuksen syntymäkodissa.

Tämän työrupeaman takia en edelleenkään pysty kuuntelemaan Finlandiaa alkua pitemmälle, sillä syntymäkodissa kappaletta soitettiin levyltä vähintään kerran päivässä turisteille. Sen sijaan rakastuin yksinlauluhin ja viulukonserttoon. Karelia-sarjaa svengaavampaa klassista musiikkia taas on vaikea keksiä.

En tiedä, onko Sibelius muille hämeenlinnalaisille samanlainen ”itsestäänselvyys” kuin minulle.

Eihän kaupungille tietenkään ole mikään varsinainen meriitti, että joku on sattunut syntymään täällä. Mutta yhtä lailla Salzburg hyödyntää Mozartiaan ja Bonn Beethooveniaan. Juhlavuoden huimenissa käytävä keskustelu Hämeenlinnan kaupunginorkesterin muutaman kymppitonnin avustuksesta sen sijaan tuntuu kornilta.

Ainakin juhlavuonna on varmasti tarjolla jokaiselle jotakin. Musiikkia, teatteria, näyttelyitä ja tapahtumia. Verkatehtaan loppuunmyydyt sinfoniakonsertit viittaavat siihen, ettei Hämeenlinnassa ole vielä saatu yliannostusta Sibeliuksesta.

Toivottavasti muistakaan ei tunnu siltä, sillä vanhasta ja tutuksi luullusta voi aina löytää jotakin uutta. Itse löysin uuden ihastuksen Verkatehtaan viimeisestä sinfoniakonsertista. Sibeliuksen kolmas, siinä vasta sinfonia!

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic