Uutiset

Lukashenkon kulissit kestivät vielä

Valko-Venäjän presidentinvaalien alla ei tarvittu mielipidemittauksia. Voittajan nimi oli jo etukäteen tiedossa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maata on vuodesta 1994 lähtien hallinnut rautaisella otteella Aleksandr Lukashenko.

Äänestysprosentti oli tällä kertaa virallisten tietojen mukaan 92,6. Lukashenko sai äänistä 82,6 prosenttia. Luvut ovat aivan liian korkeat kertoakseen koko totuuden. Ne ovat, kuten vaalit kokonaisuudessaankin, osa Lukashenkon kulisseja, jotka vielä tällä kertaa kestivät kaatumatta.

Vanhana kommunistina Lukashenko on ovela vallanpitäjä. Hän on aikaisemminkin sujuvasti pidentänyt omia toimikausiaan ja ottanut käsiinsä jopa vallan nimittää jäseniä maan parlamenttiin. Vuonna 2004 hän hyväksytti kansalla lain, jonka nojalla hänet nyt valittiin kolmanneksi kaudeksi maansa johtoon.

Osa valkovenäläisistä on Lukashenkon takana, mutta hänen aitoa kannatustaan on vaikea arvioida.

Aleksandr Lukashenko on pysynyt vallassa lupaamalla kansalaisilleen vakautta: palkat ja eläkkeet maksetaan ajallaan. Vapaudet on alistettu vakaudelle.

Ihmisoikeuksia polkeva Valko-Venäjä on Euroopan takapajula. Maan sulkeutuneisuus hakee Euroopassa vertaistaan, kun Albaniakaan ei ole enää henkilöpalvontaan perustuva diktatuuri.

Etyjin vaalitarkkailijoiden mukaan äänestys sujui Valko-Venäjän maaseudulla rauhallisesti. Se ei kuitenkaan kerro mitään. Oleellisempaa on se mitä on tapahtunut ennen vaaleja ja etenkin se, mitä ei ole tapahtunut.

Oppositiolla ei ollut mahdollisuuksia saada ääntään riittävästi kuuluville. Lukashenkon diktatuuri ei ole kyennyt hiljentämään kaikkia mielenilmaisuja, mutta niillä ei vielä ole ollut takanaan riittävää joukkovoimaa. Opposition ongelma on järjestäytymättömyys. Lukashenkon kulissien varjossa ei ole vaihtoehtoja.

Loppumattomia diktatuureja ei tunneta. Yhden vaihtoehdon politiikka romahtaa ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa.

Ukrainan oranssivallankumous näytti suuntaa myös valkovenäläisille, mutta maiden välinen raja nousee jyrkkänä. Vaikutteet eivät pääse siirtymään. Nopeasti kehittyvään Puolaan ero on vielä syvempi.

Valko-Venäjän sisäisellä kehityksellä on laajaa merkitystä. Sillä on yhteistä rajaa niin Euroopan unionin kuin Natonkin kanssa. Maa on Puolan, Liettuan, Latvian, Venäjän ja Ukrainan naapuri.

Valko-Venäjällä ei ole hyviä suhteita mihinkään suuntaan, kun se on energiahanaansa kääntävän Venäjänkin kanssa toistuvasti tukkanuottasilla, vaikka välillä on ollut puhetta maan liittämisestä Venäjään.

Valko-Venäjä oli aikanaan Neuvostoliiton mallialueita, kun teollisuus ja maatalous ainakin näennäisesti kukoistivat suunnitelmataloudessa.

Lukashenkon ”markkinasosialismi” ei ole onnistunut. Säännöstelytalous on auttamatta vanhanaikaista. Sen varassa köyhin kansanosa kuitenkin elää ja elättelee yhä uskoaan johtajansa kaikkivoipuuteen.