Uutiset

Lukio-opiskelu on vaativaa

Hämeen Sanomissa oli 15. helmikuuta juttu lukio-opiskelun vaativuudesta. Myös Päivän kysymys käsitteli samaa aihetta.

Kysymykseen kieltävästi vastanneet eivät ilmeisesti ole lukion penkkiä kuluttaneet ainakaan pariin vuosikymmeneen.

Heti lukion ensimmäisenä päivänä sain kuulla ryhmänohjaajaltani lukiovuosien olevan ”elämän rankinta aikaa”. Pari muutakin opettajaa lohduttivat koko luokkaa: ”Lukion jälkeen on sitten helpompaa.”

Monet lukiolaiset käyttävät aktiiviseen opiskeluun 6-7 päivää ja 50-70 tuntia viikossa. Loma-aikoina noin puolet tästä. Lomalukeminen helpottaa ”oikean” opiskeluajan työmäärää, joskaan kaikki eivät sitä harjoita.

Luvut perustuvat omiin, veljeni ja lukioaikana muilta opiskelijoilta kuulemiimme arvioihin. Veljeni käy nyt lukion toista vuotta.

Kun lukuja peilaa tutkimustuloksiin, joiden mukaan suurimpia työuupumuksen syitä ovat muun muassa jatkuvat suorituspaineet, arvosteltavana oleminen ja uusien asioiden alituinen omaksuminen, on lukiolaisten jaksamisen puute ymmärrettävää. Monien sietokynnynnys ylittyy varmasti.

En kertaakaan oikeastaan yllättynyt, kun joku lukioluokaltani jätti opinnot kesken, soitti itku kurkussa sadatellen työmäärää tai joutui sairaalaan itsemurhayrityksen jälkeen. Kaiken takana ei ole yksin tolkuton työmäärä, mutta ei se asioita ainakaan helpota.

Tilanne sitä paitsi pahenee vuosi vuodelta, kiitos YTL:n vaatimusten. Kursseihin tungetaan koko ajan lisää opiskeltavaa materiaalia, vaikka vanhaakaan tietomäärää ei ehdi omaksumaan kuin harvat.

Ketä palvelee se että kaikki asiat käsitellään yhä pintapuolisemmin, mutta vaaditaan omaksumaan yhä perusteellisemmin?

Danny Kayen sanoin: ”Opiskelijat tietävät yhä vähemmän yhä useammasta asiasta.”

Vuoden 2005 abiturientti