Uutiset

Lukko ei pidättele varastakaan

Liikenne- ja viestintäministeriö viimeistelee parhaillaan lakiesitystä niin sanotun alkolukosta. Mikäli laki valmistuu ilman kitkaa, humalaisen kuljettajan ajon estävän laitteen koekäyttö alkaisi kenties jo ensi kesänä. Matkassa on vielä kuitenkin mutkia: alkolukko ei ole toistaiseksi edes myynnissä Suomessa. Toistaiseksi on täysi arvoitus, kuinka kauan aikaa vie alkolukon kokeilu.

Alkolukon idea on sinänsä hyvin yksinkertainen: kuljettaja joutuu omassa autossaan ennen matkaan lähtöä puhallustestiin. Mikäli alkolukko mittaa kuljettajan veren alkoholipitoisuudeksi yli 0,2 promillea, auto ei käynnisty. Asian voi ilmaista karusti myös siten, että alkolukolla varustettu ajoneuvo on viisaampi kuin humalainen kuljettaja.

Edes huippuunsa kehitetyillä alkolukoilla ei voida ratkaista rattijuoppouden ongelmaa. Lukot eivät pidättele varkaista eivätkä alkolukot pahasti päihdeongelmaisia rattijuoppoja. Lakia kirjoittavien kaavailujen mukaan alkolukko olisi vaihtoehto henkilölle, joka on määrätty ratista kärähtämisen takia ajokieltoon. Laite saattaa soveltua esimerkiksi kuljettajille, jotka ovat ajaneet ensimmäistä kertaa ajoneuvoa lievässä humalassa.

Törkeiden rattijuoppojen kuriin saattamisessa alkolukko on hyvin todennäköisesti koko tavalla hyödytön keksintö. Miksi liikenne- ja viestintäministeriö tässä vaiheessa katsoo, että laite olisi myös törkeästä rattijuoppoudesta tuomitun ”pelastaja”? Alkolukon tehoa voidaan kaikessa rauhassa testata koekäytön aikana ja päättää vasta tämän jälkeen, voiko sillä missään määrin kitkeä törkeitä rattijuoppoja pois tieliikennettä vaarantamasta. Jälleen kerran olisi paikallaan edetä pieni askel kerrallaan.

Alkolukoista on jo myönteisiä kokemuksia muun muassa Ruotsista. On kuitenkin -kokemusten valossa – aiheellista pelätä, että suomalainen alkoholiongelma rattijuoppoineen on erityisen pahaa lajia. Mikä toimii Ruotsissa, ei välttämättä toimi Suomessa.

Jo nyt on nähtävissä, ettei alkolukko tehoa päihdeongelmaisiin, joista osalla on, käsittämätöntä kyllä, suorastaan pakonomainen tarve ajaa autoa vahvasti humalassa. Kun ihmiseltä on karannut elämänhallinta käsistä, ei alkolukko voi asiantilaa muuksi korjata. Jos useaan kertaan rattijuoppoudesta tuomittu ei saa yhtä autoa alkolukon takia käyntiin, hän ryhtyy ajamaan toista ajoneuvoa.

Tieliikenteen vaarana eivät edelleenkään ole niinkään ”pienessä sievässä” ajavat vaan ne kuljettajat, jotka liikkuvat autoineen jopa yli neljän promillen humalassa. Tämän tosiasian tunnustaminen ei tarkoita sitä, että yhteiskunnan pitäisi sietää ”lievää” rattijuoppoutta. Liikenteessä on suosittava määrätietoisesti täyden raittiuden periaatetta. Tätä periaatetta voidaan edesauttaa paitsi ratsioilla myös valistuksella, rangaistuksilla sekä päihdeongelmaisia kuljettajia hoitoon ohjaamalla.

Päivän lehti

10.4.2020