Kolumnit Uutiset

Lukulamput palamaan

Tänään julkistetaan enintään kuusi ehdokasta tämänvuotisen Finlandia-palkinnon saajaksi.

On hienoa, että kilpailu on säilyttänyt asemansa ja ilmeisen arvostuksensa, vaikka kirjojen asettaminen paremmuusjärjestykseen outoa onkin.

Ihan kuin kirjallisuus olisi jotakin mitattavaa – tai lopultakaan edes arvosteltavaa. Huonon kirjan kyllä erottaa helposti, ja huono kirjallisuus voidaan luokitella jopa omaksi ”taiteenalakseen”, varsinkin tässä toinen toistaan onnettomampien harrastelijakirjoittajien luvatussa maassa, jossa, anteeksi nyt vaan, melkein kenen tahansa kynäilijän haaveena on joskus kirjoittaa oma kirja.

Kuka sanoo, mikä on hyvistä paras? Hyvää kirjaa ei välttämättä voi ollenkaan verrata toiseen.

Alkuaan Finlandia-palkinnon jakoi raati, mutta jo vuosia lopullisena valitsijana on ollut yksittäinen henkilö. Se on melkoista diktatuuria.

Tämän vuoden kirjasatoa pidetään kovatasoisena. Itse tiedän ja tunnen kuitenkin vain yhden kirjailijan, joka olisi teoksellaan palkinnon ansainnut. Hän on hämeenlinnalainen Riitta Jalonen teoksellaan Kirkkaus.

Jäljiltäni lojuu kotona sinne tänne ripoteltuina useita lukupuolessa olevia kirjoja. Kummallisiin lukutapoihini kuuluu ääretön hitaus, saatan palata samassa kirjassa aina uudestaan ja uudestaan taaksepäin, koska epäilen, että jotakin olennaista on voinut jäädä huomaamatta.

Ajatelkaapas tuota tapaa esimerkiksi Volter Kilven teoksia luettaessa. Eihän viimeiselle sivulle voi ehtiä ikinä. Siellä jossakin se kuitenkin onneksi odottaa.

Nyt syksyn pimeillä olematonta lukutehoani vaanii myös näkymätön vaara: nukahtaminen. Lukulampun pehmeässä valossa ja hiljaisuudessa on usein ihan liian houkuttelevaa nukahtaa kesken kaiken. – Kirjalla on monta virkaa toimitettavanaan.

Television suosikkiohjelmani oli aikoinaan Timo Hämäläisen (1945–2009) toimittama Lukulamppu, joka oli traagisia piirteitä saaneessa kuivakkuudessaan ylivertaista ajatusten ilotulitusta, mikä oli samalla kertaa nautinnollista ja toisinaan myös raatelevan tuskallista seurattavaa.

Nykyistä kirjallisuusharrastustani kuvannee, että kesken oleviin kirjoihini kuuluu päällimmäisenä Juha Hurmeen Hullu (2012). Olin jo pääsemässä vauhtiin, mutta sitten saman kirjailijan Nyljetyt ajatukset (2014) ajoi ohi. Molemmat ovat kesken vielä pitkään, kenties kevääseen.

Päivän lehti

1.12.2020

Fingerpori

comic