Uutiset

Lumitutkija porautuu syvälle etelään

Matkakohteen kuvaus kuulostaa houkuttelevalta: kesäkäyttöön tarkoitettu majapaikka etelässä lähellä rantaa, rauhallinen, naapurit eivät häiritse.

Tähän täkyyn Hattulasta kotoisin oleva Eija Kanto, o.s. Kärkäs tarttui muutama vuosi sitten. Hänellä oli kyllä tiedossaan myös kohteen tarkempi osoite: Tutkimusasema Aboa, Kuningatar Maudin maa, Etelämanner.

Eija Kanto on ollut mukana kolmella suomalaisen tutkimusretkikunnan matkalla Etelämantereella. Matkat on tehty vuodenvaihteen tienoilla eli Antarktiksen kesän aikaan, ja nytkin siellä on suomalaisryhmä. Kanto jäi tällä kertaa viimeistelemään väitöskirjaansa kotimaahan.

Kanto on opiskellut geofysiikkaa, ja hän on erikoistunut lumitutkimukseen. Mutta miksei lumitutkija pysy Suomessa vaan lähtee Etelämantereelle?

– Etelämanner on valtavan suuri luonnonlaboratorio, siellä on puhdasta lunta, joka vuosien saatossa kerrostuu mannerjääksi ja jäähän on tallentunut maapallon ilmaston historia satojentuhansien vuosien ajalta, Kanto kiteyttää.

Lumen kerroksia voidaan ”lukea” samaan tapaan, kuin puun vuosirenkaita.

Lumi on samaa ainetta joka puolella, mutta kertoo myös paikallisista oloista. Suomessakin tehdään lumitutkimusta, ja sen tietoja hyödynnetään esimerkiksi keväisissä tulvaennusteissa ja seurattaessa ilmansaasteiden kulkureittejä.

Etelämantereen jää- ja lumimassa viilentää koko maapallon ilmastoa, koska suuri lumipinta heijastaa jopa 90 prosenttia auringon säteistä takaisin avaruuteen. Mannerjäähän on myös varastoitunut noin 70-80 prosenttia maapallon makeasta vedestä.

Arvaamaton Golfvirta

Eija Kanto osallistuu Suomen Akatemian rahoittamaan ”Lumiolot Etelämantereella” -tutkimushankkeeseen, joka selvittää lumipeitteen rakennetta, lumen fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien alueellisia eroja, lumen vuotuista sademäärää ja lumipeitteen säteilyoloja. Tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi arvioitaessa ilmaston muutoksia.

Kun keskustelu siirtyy tähän aiheeseen, myös lumitutkija lämpenee.

– Kysymyksiin ilmaston lämpenemisestä on vaikea vastata yksinkertaisesti, sillä kyse valtavan monimutkaisista asioista. On aika mahdotonta ennustaa, miten esimerkiksi Suomen ilmastoon vaikuttava Golfvirta käyttäytyy, jos napajäätiköt alkavat sulaa. Saattaa käydä niin, että vaikka muualla ilmasto lämpenisi, meillä se jäähtyisi, Kanto selittää.

Hän sanoo kuitenkin, että maapallon keskilämpötila on noussut kasvihuonekaasujen takia. Vostokin tutkimusasemalla Etelämantereella on kairattu lähes neljä kilometriä syvä jäänäyte, ja sen analyysin perusteella tiedetään, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä on nykyään suurempi kuin se on ollut koskaan 400 000 vuoden aikana.

Etelämantereen niemimaan eli Antarktiksen länsiosan keskilämpötila on noussut sadan vuoden aikana muutaman asteen, ja sen seurauksena niemimaan jäävaipasta on lohjennut suuria jäävuoria. Etelämantereen itäosan kilometrien paksuinen mannerjäälaatta sen sijaan ei ole alkanut murentua.

Kotimaassa toimistotyötä

Lumitutkijan käytännön työ Etelämantereella keskittyy näytteiden ottoon ja mittauksiin. Luminäytteitä kerätään pinnalta ja syvemmältä hangesta.

– Olemme tutkineet linjaa rannikolta 350 kilometrin päähän sisämaahan. Sinä aikana pinta nousee merenpinnan tasosta 2,5 kilometriin, Kanto kuvaa.

Esimerkiksi vuosi sitten retkikunta toi mukanaan 300 kiloa luminäytteitä, osan pienissä purkeissa ja osa puolen metrin proppuina.

Entä mitä lumitutkija tekee silloin, kun ei ole Etelämantereella?

– Tällä Suomessa työ on toimistotyötä. Luminäytteet ja mittaustulokset analysoidaan, ja sitten kootaan tuloksia. Suurin osa näytteistä on analysoitu yhteistyönä Ilmatieteen laitoksen ja Luonnontieteellisen museon ajoituslaboratorion kanssa.

Tällä hetkellä Eija Kannon päätyö on väitöskirjan tekeminen. Väitöskirjassaan hän selvittää, millaista lumi on tutkimusalueella fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan sekä lumen vuosittaista kertymää.

Pintalumipeitteen ominaisuudet vaikuttavat sen heijastuskykyyn ja heijastuskyvyn muutokset vaikuttavat suoraan koko maapallon ilmastoon.

– Jos pysyvät lumialueet eli napajäätiköt alkavat sulaa, paljastuva maa kiihdyttää lämpenemistä entisestään, koska se imee auringon säteilyn itseensä eikä heijasta sitä takaisin kuten lumi.

Valkoinen satumaa kiehtoo

Parolasta kotoisin oleva Eija Kanto, 29, kertoo päätyneensä lumitutkijaksi melkein sattumalta. Lukion jälkeen hän opiskeli ensin merenkulkua, mutta siirtyi vuoden jälkeen yliopistoon.

– Sielläkään tarkoitus ei ollut opiskella fysiikkaa, mutta se imaisi mukaan. Sitä kautta tutustuin geofysiikkaan ja erityisesti fysikaaliseen meritieteeseen.

– Olen ollut onnekas, kun tarjoutui tilaisuus päästä mukaan Etelämanner-tutkimukseen. Minua kiinnostaa kenttätyöskentely, ilman sitä en ehkä olisi päätynyt lumitutkimuksen pariin.

Geofyysikko Eija Kanto kertoo, että häntä kiinnostaa tulevaisuudessakin työskentely napa-alueilla.

Lumitutkija tunnustaa, että hän kaipaa Suomessakin kunnon talvea, loskakeli ei innosta.

Kanto on käynyt Etelämantereella kolme kertaa, ja opiskelu on vienyt myös Huippuvuorille. Hän sanoo, että jatkossakin kiinnostaa työskentely polaari- eli napa-alueilla.

Suomen tutkimusasema Aboa sijaitsee Etelämantereella Vestfjellan vuoristossa noin 130 kilometrin päässä jään reunasta sisämaahan päin.

– Moni kuvittelee, että työskentelen etelänavalla, mutta asemalta on vielä 2 000 kilometriä navalle.

Suomen tutkimusasemalla on kaikki mukavuudet saunaa myöten, mutta Eija Kanto kuvaa elämää siellä askeettiseksi. Asemalta tehdään muutaman viikon mittaisia mittausmatkoja maastoon, ja silloin asutaan teltoissa.

– Etelämanner on valkoinen satumaa, elämä on yksinkertaista. Toisaalta ryhmä työskentelee tiiviisti yhdessä, joten on pakko tulla toimeen muiden kanssa. Sieltä ei pääse kesken pestin pois.

Suomalaiset retkikunnat käyvät Etelämantereella vuodenvaihteen tienoilla, jolloin siellä on kesä ja yötön yö. Mantereen rannikolla hyvä kesäkeli vastaa Lapin keväisiä hankia, pakkasta on 5-10 astetta. Välillä myrskyää, ja silloin tuulen nopeus saattaa nousta yli 40 metriin sekunnissa.

– Talvella siellä on kaamos ja todella kylmä. Vostokin asemalla on mitattu kylmyysennätys, 89,6 astetta pakkasta.

Eija Kannon puoliso on myös koulutukseltaan geofyysikko. He ovat olleet kerran yhtä aikaa Etelämantereella.

– Samasta alasta on ainakin se hyvä puoli, ettei tarvitse selittää toiselle, miksi sinne Etelämantereelle täytyy taas päästä.