Uutiset

Lumoava kuori piilottaa pirulliset kasvot

Narsistinen luonnehäiriöinen ihminen on kuin Don Juan, joka lähestyy uhriaan hurmaavan sympaattisesti. Tuttavat näkevät hänessä ihastuttavan, hyvän ihmisen perikuvan, mutta luonnehäiriöisellä on kahdet kasvot.

Hän rakastaa riitaa, käyttää valtaansa väärin ja alistaa, saattaa olla väkivaltainen, mutta tekee sen kauniin ja ystävällisen naamionsa takana. Useimmat ihmiset hän hämää.

– Siksi luonnehäiriöisen uhria ei uskota, vaan helposti tämä itse leimataan mielisairaaksi, sanoo riihimäkeläinen toiminnanjohtaja Markku Vuori luonnehäiriöisten uhrien auttamiseen perustetusta Ihminen tavattavissa -yhdistyksestä.

Hän rakastaa vain itseään
Luonnehäiriöinen saattaa olla kuka hyvänsä. Hän on usein johtavassa asemassa, koska hän hankkiutuu mielellään valtaan ja onnistuu siinä hurmaavalla olemuksellaan.

Vallankäyttäjän paikalla hän on tuhoisa, koska hänessä itsessään ole koskaan mitään vikaa. Kaikki vika on toisessa ja kaikki virheet toisen tekemiä. Hän rakastaa vain itseään.

– Luonnehäiriöiselle on tärkeää, että hänet huomataan. Hänelle kelpaa mikälainen huomio tahansa, vaikka kuinka negatiivinen, kunhan hän saa muilta huomiota.

Hän tekee riidan, vaikka mitään riidanaihetta ei olisi. Hän nauttii siitä, että häntä on muka loukattu. Hän on maailman napa ja kaikki pyörii hänen ympärillään. Kaikki muut ovat olemassa vain häntä varten, lapsetkin.

– Lapset ovat välikappaleita hänen vallankäytössään ja lapset kärsivät. Kärsivä osapuoli ei uskalla kertoa asiasta, koska hän pelkää, ettei saa pitää lapsia.

Uhri joutuu mukaan teatteriin
Markku Vuori sanoo, että luonnehäiriöistä ihmistä on vaikea, suorastaan mahdoton tunnistaa. Tuhoisan piirteen huomaa toisesta ihmisestä yleensä vasta, kun on aivan liian myöhäistä.

– Luonnehäiriöinen haluaa muka tietää sinusta paljon, mutta ei kerro itsestään mitään todellista. Hänessä on näennäistä empatiaa.

Seurusteluaikojen ihastuttava ja huomaavainen kumppani osoittautuu avioliitossa, kodin seinien sisällä toisenlaiseksi. Hän osoittautuu toisen kaikinpuoliseksi alistajaksi.

Kirjassaan Naamiona terve mieli pastori Raimo Mäkelä vertaa luonnehäiriöisen ja hänen läheistensä elämää teatteriin, jossa on käytössä todellisuuden peittävät naamiot.

Uhri joutuu näyttelemään mukana luonnehäiriöisen ohjaamassa ”näytelmässä”. Uhria saattaa hävettää, että on lähenyt mukaan, muttei pysty irtaantumaan. Siksi hän ei rohkene puhua siitä ulkopuolisille.

Suhteessa kaikki päin helvettiä
Tuttavien mielestä uhrin elämässä on kaikki aivan ihanasti. Lumoava luonnehäiriöinen saa heidät uskomaan uhrin mitättömyyteen, syypääksi riitelyyn ja omaan pahaan oloonsa.

– Uhrilla kaikki on näennäisesti hyvin, mutta todellisuudessa kaikki on päin helvettiä.

Myös uhri itse alkaa uskoa syyllisyyteensä ja omaan kaikinpuoliseen mitättömyyteensä, mikä voi johtaa itsetuhoisuuteen. Mielenterveyden ammattilaiset menevät samaan lankaan.

Jopa psykologeille, psykiatreille, terapeuteille tuottaa suuria vaikeuksia tunnistaa luonnehäiriöinen ihminen hänen todelta näyttävän, terveen ihmisen naamiosta takaa.

– Luonnehäiriöisistä on vähän todellista tietoa, koska uhrit häpeävät kertoa ongelmiensa todellisesta laadusta terapeutille, psykologille tai psykiatrille, Markku Vuori sanoo.

– Lähes poikkeuksetta etsitään ongelmaan joutumisen ja siinä viipymisen syytä henkilöstä, joka on uhri.

Narsisti osaa tapella yksinään
Miksi sitten niin moni kovia kokenut ihminen ajautuu yhä uudelleen vastaavanlaiseen tuhoisaan suhteeseen, jopa hyvin pian edellisen suhteen kariuduttua?

– Koska ongelman ydin on pohjimmiltaan alistajassa, kiusaajassa, luonnehäiriöisessä ihmisessä, jonka osuus riidasta jää selvittämättä siksi, että syytä perinteisesti etsitään molemmista.

Onhan tapana sanoa, ettei kukaan riitele yksistään. Sanotaan, että aina on syytä molemmissa, jos kaksi ihmistä riitelee. Markku Vuori sanoo, että luonnehäiriöiseen ei tämä nyrkkiääntö päde lainkaan.

– Luonnehäiriöinen pystyy riitelemään yksikseen. Hän pystyy saamaan aikaan ongelmia täysin riippumatta toisen osapuolen tekemisistä, suhtautumisesta tai osallisuudesta.

Uhri tarvitsee tukea, mutta ei itse pysty sitä hankkimaan. Hänen kokemuksensa ovat niin mielettömiä, ettei hän kehtaa niistä puhua kenellekään, ei edes terapeutilleen.

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic