Uutiset

Lumottu puutarha

Vesi solisee tasaiseksi hioutuneiden kivien lomassa. Perhonen istahtaa lumpeenkukalle ja jatkaa matkaa bambuviidakkoon.
Ruskeaksi patinoitunut poika pitää kalaa sylissään ja katsoo haikeana horisonttiin. Karkeaksi hiottu harmaa kivikilpikonna nököttää ruohon keskellä.

Samaan aikaan kesäkeittiöstä leijuu ilmaan vieno tuoksu. Poltetun oranssi puurakennelma on puutarhan katto. Juuri pyydystetty lohi muhii grillissä, kun kesäkokki huuhtelee itse kasvatettua salaattia ja basilikaa kesäkeittiön vesisäiliöstä.

Tasaiseksi laatoitettua ruokailuryhmää kiertävät kauniisti muotoillut istutukset. Heleän punainen unikko ja puhtaan valkea lumipalloheisi kukkivat harmoniassa.

Pienen, vihreälehtisen kärhämön verhoama portti toivottaa kulkijat tervetulleeksi. Heitä odottavat mansikkamaan herkut ja pian omenapuun kirpakka sato.

Puutarhanhoidossa on kaikki luovuus sallittua. Trenditkin elävät eloisassa sovussa vanhojen perinteisten pelargonioiden rinnalla.

Suomalainen luonto sisustaa puutarhaa

Pihasuunnittelija, arkkitehti Leena Carelse vertaa puutarhoja sisustukseen. Toiset tykkäävät romantiikasta, toiset suoraviivaisesta ja yksinkertaisesta.

Kiinnostus veteen ja kiviin on viime vuosina kasvanut. Carelsen oman pihan hohtavan oranssi kivipeite on hattulalaiselta sorakuopalta. Pyöreää kiveä ei tarvitse välttämättä hakea kalliista kivifirmasta. Suomalainen luonto tarjoaa paljon mahdollisuuksia.

– Jotkut ovat valtavan valveutuneita ja katsovat kaikki puutarhaohjelmat. Jos 70-80-luvulla riitti nurmikko ja pensaat niin pian on kaikilla personal trainer jo kuntosalin lisäksi puutarhassa, Carelse nauraa.

Trendejä ei saa ilmaiseksi

Ainoa miinuspuoli ovat kustannukset. Rahaa trendejä seuraavaan pihaan saa menemään tuhansia euroja.
Tulevaisuuden suosikeista Carelse antaa veikkauksen.

Eksoottisia ja uusia lajeja tulee yhä enemmän ja innostus pihasuunnitteluun kasvaa.

– Ulkomailtahan nämä kaikki puutarhaideat tulevat.

Puutarhateknikko Pirjo Liimataisen mukaan myös japanilaisia puutarhoja rakennetaan aiempaa enemmän. Niissä suositaan vesi- ja kivielementtejä sekä harmoniaa. Altaat ja suihkulähteet käyvät tasaisesti kaupaksi, vaikka hinnat ovatkin satoja euroja.

– Onneksi puutarhatontuista on päästy, Liimatainen Jukolan Kukkatalosta iloitsee.

Upota sormesi multaan ja hellitä

Kesälomiaan aloitteleva Raisa Laakso näyttää vaatimattomasti pihapiiriään. Ruunumyllyssä asusteleva Laakso on kuitenkin aivan turhaan kaino, sillä niin hänen kuin usean muunkin kotipuutarhurin pihat loistavat kauneuttaan.

Siistiä viheraluetta ja kukkaloistoa ei uskoisi vanhan järven saviseksi pohjaksi. Maata on parannettu hiekalla ja turpeella. Laaksot saivat 90-luvun alkupuolella valmistuneen talonsa pihaan apua puutarhuriserkulta.

Isot suunnitelmat tehtiin silloin, mutta piha myös elää. Esimerkiksi liian nopeasti kasvaneet ja huonosti menestyneet sinikuusamat Laakso vaihtoi koivuangervoihin. Tärkeää on myös pihan käytännöllisyys, sillä Raisa Laakson mies käyttää pyörätuolia.

Valmisteilla oleva portti johdattaa alas pihan sydämeen. Siellä katseen vangitsee oranssina hehkuva unikkomeri. Laaksolle tärkeitä ovat kotiseudulta pohjoisesta tuodut puupionit.

– Nämä ovat tädiltäni, innokas mullankuopsuttaja esittelee.

Luonnonkivi viimeistelee käytävät.

Ahkeran puutarhurin tunnistaakin taimien vaihdosta. Harrastajat järjestävät keväisin taimivaihtajaisia ja antavat vinkkejä.

Puutarhassa on myös miesten juttuja

Erkki Mankinen on juuri kääntänyt kompostin ja kärrää kuormaa siirtolapuutarhamökkinsä saunalle. Mankisen mukaan siirtolapuutarhat olivat ennen tarkkaan viljeltyjä. Nykyisin pihapiirissä enemmänkin viihdytään.

– Tänä päivänä toriltakin saa suoraan pestyä perunaa. Nyt viljellään enemmän maustekasveja.

Oman kasvimaansa tulevasta sadosta Mankinen ei ole ihan varma. Se kun on enemmän vaimon heiniä. Kastelussa ja ruohonleikkuussa hän kuitenkin auttaa.

– Yritän tehdä sellaista työtä mikä sopii miehiselle vartalolle, Mankinen vitsailee.

Vaaleanvihreän mökin suojelija löytyy kaalimato-patsaan ja pihakeinun välistä. Käsiään suihkulähteessä pesevä tyttöpatsas on nimetty Mankisten lapsenlapsen mukaan.

– Se on pian 12 vuotta täyttävän Jaden patsas, vaari kertoo ylpeänä.

Mankisen mielestä puutarhanhoito sopii erityisesti kiireessä eläville.

Kukas sieltä kurkistaa? Ei taida olla puutarhatonttu.

– Puutarha rauhoittaa mieltä. Olen verrannut luontoa sinfoniaan. Kun kevät tulee, alkaa alkusoitto. Silloin seuraan mielenkiinnolla, mitä luonnossa silloin tapahtuu.

Kesä on Mankisen mukaan sinfonian tapahtumavaihe.
Loppuhuipennuksessa korjataan sato, ja jäädään odottamaan tulevaa.

Kitkijä saa kauniin rusketuksen

Anja Peltola kaivaa rikkaruohoja marjapensaiden alta. Vaikka lämpötila lähenee kolmeakymmentä, hän näyttää iloiselta.
Pensaita on Peltolan vuosi sitten hankkimassa ”kesäolohuoneessa” pitkät rivit.

– Tätä rikkaruohojen jahtaamista joutuu pakostakin aika ajoin tekemään, Peltola nauraa sormet mullassa.

Onneksi kauniilla säällä saa samalla rusketuksen. Peltola hankki miehensä kanssa siirtolapuutarhamökin Kantolanniemestä vuosi sitten. Pariskunnalla oli aiemmin iso omakotitalotontti.

Kun he muuttivat kerrostaloon, jäi kaipuu pihasta elämään.

– Pienessä pläntissä on ihanaa, kun se on hetkessä niin runsaan näköinen.

Peltola ei juuri puutarhaohjelmista tai -lehdistä piittaa.
Ideat syntyvät omasta päästä.

– Olen valinnut vähän eri näköisiä ja erikokoisia taimia, ihan tästä lähiliikkeistä.

Vanhaa on mukava uudistaa

Peltolan tontilla on vähän uutta ja vanhaa. Edellisen omistajan marjapensaat ja luumupuu nököttävät kunniapaikoilla. Moni muukin hyväksi havaittu istutus on saanut olla rauhassa.

– Vadelmapuska oli kuin viidakko. Sen otimme ylös ja istutimme tilalle ruusua ja koristepensasta, Peltola näyttää mökin ovenpielen komeaa penkkiä.

Laajalle levinneestä vadelmapensaasta on silti osa jäljellä. Suun saa yhä makeaksi. Puulaatat Peltola laittoi kalusteiden alle, ettei nurmikko mene huonoksi. Uutta on myös puuritilänurkkaus, jota sen juureen istutettu villiviini tulevaisuudessa kiertää. (HäSa)

Salla Virta