Uutiset

Luo rauhassa oma perinteesi

Kun Johanna Pylkkänen järjesti elämänsä toiset kaverisynttärit, hän tunsi jo tärkeimmät neuvot omakohtaisesti. On turha yrittää mitään kovin hienoa tai päättää kaikesta itse.

– Tajusin onneksi jo ensimmäisellä kerralla, että lasta kannattaa kuunnella. Meillä tytöt ovat tienneet aika tarkkaan etukäteen, keitä haluaisivat kutsua ja millaista syötävää tarjota. Siitä on helppo alkaa järjestää juhlia.

Leipomisesta pitävä Pylkkänen tunnustaa, että haluaisi usein valmistaa jotain erikoisempaa herkkua. Tyttäret Linnea, 7, ja Lilja, 6, ovat kuitenkin olleet toista mieltä, ja niinpä oululaisperheen juhlapöytään on päätynyt yleensä mokkapaloja, karkkia ja popcornia. Äidin pavlovaa sinne ei haluta.

Ensimmäistä kertaa kaverisynttäreitä järjestäviä vanhempia saattaa mietityttää, miten kaikki sujuu, miten järjestelyt hoidetaan, tuleeko juhliin ketään ja viihtyvätkö tulijat hyvin. Pylkkänenkin muistaa tunteen ja lohduttaa, että lapset ovat sallivia ja innostuvat kaikesta, mikä heidän eteensä tulee. Omat juhlaperinteet voi siis luoda aivan rauhassa, eikä tarvitse kopioida muiden tekemisiä.

– Ainahan sitä kuulee juttuja siitä, miten joissakin juhlissa on ollut hirvittävän hauskoja ohjelmanumeroita. Paineita ei silti kannata ottaa. Meillä on ollut perinteistä aarteenetsintää tai ongintaa, ja hyvin ovat kelvanneet. Eivät lapset jää miettimään yksityiskohtia tai tutkimaan vaikka sitä, miten onnistuneesti kuorrutus on levitetty kakkuun.

ENITEN pohdittavaa vanhemmilla riittää siinä, millä kriteereillä kutsuvieraslista tehdään. Kutsutaanko kaikki päiväkoti- tai luokkakaverit vai vain osa? Loukkaantuuko joku, jos jää ilman kutsua? Päätösten suo voi tuntua upottavalta.

Pylkkäsen perheessä on päädytty siihen, että kutsutaan ne, joiden kanssa lapsi selvästi leikkii ja joiden nimet toistuvat puheissa. Juuri 6-vuotispäiviään viettäneen Liljan juhliin tuli kavereita niin uudesta esikouluryhmästä, vanhasta päiväkodista kuin naapuristakin. Kahdestatoista kutsutusta yksitoista pääsi paikalle.

– On vaikea miettiä, mihin raja vedetään. Kaikki vanhemmat kuitenkin ymmärtävät, että jotenkin on rajattava. Kivointa on viettää omat juhlat omien kavereiden kanssa, Johanna Pylkkänen sanoo.

KOULUILLA ja päiväkodeilla on vaihtelevia käytäntöjä siinä, miten vanhempia neuvotaan hoitamaan synttäreille kutsumiset. Tärkeimpänä toiveena on yleensä se, ettei kutsujen jakamisesta tehdä kovin suurta numeroa. Käytännöistä voi kysäistä suoraan omalta opettajalta tai hoitajalta.

Lastentarhanopettaja Annareetta Kurtti Pateniemen päiväkodista kertoo, että kaverisynttärit ovat jokasyksyinen puheenaihe. Usein vanhemmat itse toivovat yhteistä linjausta.

Suosituksia siitä, pitääkö synttäreille kutsua koko ryhmä, ei Kurtin mukaan yleensä anneta. Millään taholla ei ole oikeutta määräillä sitä, kenet joku pyytää omaan kotiinsa.

– On vanhempien oma tehtävä miettiä, kuinka suuret juhlat järjestetään. Jos päätyy pitämään isot juhlat, itse huolehtisin siitä, ettei jää vain yksi kutsumatta.

Luokanopettaja Outi Pikkarainen Kellon koulusta kertoo, että alakoululaiset kestävät kutsutta jäämisen melko tyynesti.

– En usko, että tähän liittyy kovin suuria tunteita. Useimmiten vain osa voidaan kutsua, koska harvan kotiin mahtuisi kahta–kolmeakymmentä vierasta, ja lapset tietävät tämän. Joskus jollekin saattaa tulla paha mieli. Pienet pettymykset kuitenkin kuuluvat elämään ja menevät ohitse.

Riikka Marjomaa