Uutiset

Luokatonta budjettikuria

Valtuutetut joutuvat perehtymään kuntansa talousasioihin nykyistä vastuullisemmin, jos tiistaina mietintönsä kuntaministerille jättäneen työryhmän ehdotukset toteutuvat.

Nykyisenkin lain mukaan kunnan on suunniteltava, kuinka alijäämät katetaan. Isolla osalla kunnista tuo jää hutaisuksi ja hurskaiksi aikeiksi.

Kuntien ja valtion välillä on toistaiseksi vain sanasotaa, mutta hyvinvointivaltion nousuhumalan jälkeinen krapula on yhteinen. Sisäministeriö kajauttaa, että kunnat on saatava noudattamaan talouden tasapainottamisen vaatimusta.

Kun rahat eivät riitä, ne on pantava riittämään. Yksinkertaista mutta ylivoimaista.

Alijäämän kanssa kamppailee myös Hämeenlinna. Rahoitusjohtaja Ismo Uusitalo parahti pahasti joutuessaan taas kerran esittämään lainaa, nyt koulutoimen lisärahoihin. Talousarviosta on tätä menoa tulossa 3,4 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Kirstunvartijan ahdinkoa lisää, että juuri oli myönnetty budjetin ulkopuolinen miljoona erikoissairaanhoitoon ja perusturvaan.

Koulutoimen 300 000 euron lisämääräraha on erikoinen kuvio. Käytännössä koulutus- ja kulttuurilautakunta nyt palauttaa valtuustolle sen viime vuoden lopulla hyväksymän budjetin.

Lautakunta poti varmasti aitoa tuskaa. Mutta kätensä pestyään lautakunta nostaa ne ylös. Valtuusto kantakoon vastuun.

Kyse on laajemmin kaupungin talouden hallitsemisesta, budjetin tekemisen ja noudattamisen pelisäännöistä.

Budjettikurin piti tarkoittaa sitä, että kaupunginhallitus ja -valtuusto pitävät lautakuntia nuhteessa. Nyt – kuten termi kuuluu – asiantuntijalautakunta laittaa laiskanläksylle valtuuston. Eikä se tuleva tentti ole niinkään matematiikkaa kuin yhteiskuntaoppia.

On epärealistista väittää, että valtuusto voisi syntyneessä tilanteessa tehdä aidon päätöksen – jopa pohtia vakavasti lisämäärärahojen hylkäämistä. Kun yksittäinen määräraha tuodaan tikunnokassa ja oikeutetun julkisuuden säestämänä valtuustolle, kuka haluaa leimautua koulutuskielteiseksi barbaariksi, peräti lastenvihaajaksi?

Valtuusto toivottavasti edes nurisee. Jos se laittaa Uusitalon taas kävelemään hymyilemättä koko matkan pankkiin, sama luokaton meno jatkuu aina vaan. Ja yhteisen budjetin kunnioitusta opetellaan taas valtuustoseminaareissa.

Opetustoimen johdon mukaan lisäeuroitta ”koulutuksen palvelutaso” heikkenee viime vuodesta. Ryhmien koko yläluokilla kasvaa, oppilaiden tukeminen ja valinnaisuus vähenevät.

Pienryhmässä oppilas tutkitusti oppii paremmin kuin liian isossa. Mutta kuka osaa vastata täsmällisesti paljonko todella jää isojen ryhmien takia oppimatta?

Onko populismin pelko niin suuri ja mahtava, ettei kukaan kysy mikä ja ketkä ovat muuttuneet Suomessa niin paljon, että luokan koolla on ratkaiseva merkitys? Miten jälleenrakennuksen ihme ja ”Euroopan Japani” -ilmiö olivat mahdollisia, vaikka pulpetteja ja kirjoja riitti hädin tuskin jokaiselle?

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Kätensä pestyään lautakunta nostaa ne ylös.