Uutiset

Luomuviljelijä hikoilee myös papereiden kanssa päivittäin

Hauholainen maanviljelijä Antti Vehnämäki tuskailee luomuviljelijän paperitöitä lähes joka päivä.

-Kun tulen pellolta kotiin, puoliso kysyy tiukasti, mitä sinä oikein olet päivän aikana oikein tehnyt, Vehnämäki veistelee.

Samaan hengenvetoon hän tosin kiittelee, että onneksi avovaimo, Sanna Lehtonen pitää kirjaa tilan tapahtumista, eikä hänen tarvitse alkaa kirjoitushommiin päivän päätteeksi.

-Kaikki pitää merkitä, päivän aikana käytetyt kompostin määrät ja muut.

Luomuvalvojan käynti ei Vehnämäkeä pelota, mutta hän toivoo, että tarkastajat tulkitsisivat yksityiskohtia samalla tavalla joka puolella Suomea.

-Eri ely-keskusten välillä on erilaiset tavat.

Vehnämäki muistelee, että hänen isänsä aloittaessa luomuviljelyn 1980-luvulla, tarkastajien käynnit olivat luomumaisempia.

-Silloin kierrettiin peltoja, nyt istutaan sisällä ja täytetään papereita.

Hinnasta ei kannata enää keskustella

32-vuotias luomuviljelijä kastelee taimia kasvihuoneessa ja kertoo, että hän elää samanlaisessa epävarmuudessa kuin muutkin viljelijät.

Eikä lompakko ole yhtään sen pulleampi, vaikka luomutuotteilla on hintaa enemmän kuin tavallisilla.

-Luomurukiista tehty leipä ei maksa sen enempää kuin tavallinen ruisleipäkään.

Vehnämäen mielestä luomun hinnasta ei kannattaisi enää keskustella. Sitä on mietitty vuosikausia. Se ostaako luomua on hänestä arvokysymys.

Hänen mielestään hyvätuloinen pariskunta pystyisi maksamaan perunakilosta muutaman kymmenen senttiä enemmän kuin tavallisin menetelmin tuotetusta.

-Jos elää niukoilla tuloilla, niin silloin valitaan halvempaa.

Vehnämäki toteaa, että joku haluaa mieluummin käydä kerran vuodessa ulkomailla kuin syödä laadukasta ruokaa.

-Mielestäni luomussa ei ole kyse siitä, onko se paremman makuista kuin tavallinen. Kyse on laadusta.

Pitkät matkat ongelmana

Viljelijän mielestä luomun suoramyynti on vaikeaa Hämettä pohjoisempana. Suoramyynti kun vaatii asukkaita.

Luomun ideakin häviää, jos kuljetusmatkat kasvavat hillittömiksi.

-Saksan tai Ranskan pikkukylissä, joissa on 10 000 asukasta, luomuviljely kannattaa. Suoramyyntipisteillä riittää asiakkaita. Jos laitan suoramyyntipisteen tänne maalle, hämeenlinnalaiselta menee puoli tuntia päästä paikalle. Ei kukaan lähde ajamaan tunnin reissua ruusukaalin takia.

Vehnämäki toteaa, että luomun ajatus menee hukkaan, kun tuodaan hedelmiä Euroopan rajojen ulkopuolelta.

-Tuhat kilometriä on liian pitkä matka. Vaikka onhan tuote luonnonmukaisesti tuotettu, mutta ei se enää ole lähiruokaa. Ekologisesti ajatellen pitäisi pysyä maakunnan alueella.

Harsoilla estetään tuhohyönteisiä

Vehnämäki ei ole satunnaisista vastoinkäymisistä huolimatta luopumassa tilanpidosta. Itse asiassa hän toivoo, että 15 vuoden kuluttua tilalla viljeltäisiin vain luomua.

Nyt osa on luomua, osa tavallista, koska pelkkä luomu ei riitä tuomaan elantoa.

-Onhan se pakko jollain elääkin.

Vehnämäki esittelee pellolle istutettuja kukka- ja parsakaalin taimia. Taimet kasvavat harson alla, etteivät tuhohyönteiset käy niiden kimppuun. Toisaalta harson alla muhivassa kosteassa kuumuudessa rikkaruhot pääsevät rehottamaan.

-Pellot täytyy harata kerran viikossa rikkaruohojen takia. Työtä riittää, Vehnämäki sanoo ja nostaa hiekkasäkkejä takaisin harson päälle. (HäSa)