Kolumnit Uutiset

Luottamus poliisiin on murenemassa

On mukavaa ajaa sinisellä autolla… lauloi Eppu Normaali 1970-luvulla poliiseista.

Kun seuraa tämän päivän poliisien ulostuloja resurssiensa vähentämistä vastaan, tulee vaikutelma, ettei se enää ole lainkaan niin mukavaa.

Partioautossa ei olekaan aina yhtä leppoisaa kuin tosi-tv-ohjelmien perusteella voisi päätellä.

Viimeksi tällä viikolla poliisin tilanteeseen kiinnitti huomiota Suomen Poliisijärjestöjen Liitto, joka julkaisi verkkosivuillaan tositarinoita kentällä toimivien poliisien arjesta.

Kertomusten mukaan rikostutkijan työaika ei riitä enää muuhun kuin rikosilmoituksen kirjaamiseen. Tutkinta-aika saattaa yksinkertaisissakin jutuissa kestää puolitoista vuotta.

Partioväki puolestaan tuskailee, kun osa hätäkeskuksen antamista keikoista jää ajanpuutteen vuoksi kokonaan hoitamatta. Tilanne korostuu entisestään maaseudulla, jossa tilanne ehtii usein mennä ohi ennen kuin poliisi ehtii paikalle.

Pitkien etäisyyksien maakunnissa asukkaat ovat pikkuhiljaa alkaneet tottua elämään elämää ilman poliisia.

Hätäkeskukseen ei soitella kuin kuoleman vaarassa, omaisuusrikokset kärsitään omissa nahoissa ja järjestyshäiriöt hoidellaan miten kuten naapuruston voimin.

Käytännössä oikeus on siis otettu omiin käsiin.

Valitettavasti tämä näkyy usein myös piittaamattomuuden lisääntymisenä, mikä näkyy etenkin liikenteessä.

Nopeusrajoituksista ei tarvitse välittää muuten kuin mahdollisten peltipoliisien kohdalla. Nekään eivät estä kaikkea. Kun todennäköisyys poliisin ilmaantumiselle on minimaalinen, auton rattiin uskaltaudutaan pienessä ja joskus isommassakin maistissa.

Tilanne on siis jo nyt tämä, mutta tulevaisuus näyttää vieläkin surkeammalta.

Valtion säästötoimien seurauksena poliisien määrän on arvioitu pienenevän lähivuosina yli viidelläsadalla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että poliisipalveluita keskitetään yhä enemmän suurille paikkakunnille.

Eikä poliisi ehdi kaupungeissakaan jokaiselle tehtävälle. Kollegaltani varastettiin viimeksi pari päivää sitten työpaikan pihasta polkupyörä, mutta ei hän viitsinyt tehdä asiasta edes rikosilmoitusta, koska arvioi sen hyödyttömäksi.

Naapurustossani vierailtiin muutama vuosi sitten tiuhaan kellareissa ja autoissa. Kun poliisilla ei ollut aikaa kytätä viinaksia ja kolikoita varastelevaa nuorisojoukkoa, väki harkitsi jo lähtevänsä itse yöksi puskiin väijymään.

Amerikoissa vastaavat kodinturvajoukot ovat olleet arkipäivää jo vuosia.

Suomessa on totuttu luottamaan poliisiin. Olisi sääli, jos yhteiskuntarauha murenisi säästöjen vuoksi niin pahasti, että kansa joutuu turvautumaan jenkkien tavoin pesäpallomailoihin tai vaikkapa aseisiin.