Kolumnit Uutiset

Lupa vaieta

Ihan vetää hiljaiseksi, kun taas julistetaan, että kyllä suomalaisen miehen pitää puhua enemmän, niin kaikki ongelmat karisevat hartioilta.

Puhumalla selviää kuulemma niin avioerosta (HäSa 22.2.) kuin muistakin elämän karikoista.

Tervemenoa miesten keskusteluryhmiin kaikki, jotka arvelette niistä jotakin saavanne. En halua niitä suin surminkaan vähätellä, päinvastoin. Tarpeensa varmaan täyttävät.

Onhan hyvä, että kaikkea sanottavaa ei pantata ainakaan kuolinvuoteelle. Mitään yleistä ihannekuvaa modernista puhuvasta miehestä varoisin kuitenkin maalailemasta.

Voi kun kaikki olisikin niin helppoa, että pelkällä puhumisella pärjäisi.

En oikein jaksa uskoa, että puhumattomuus olisi enää suomalaisen miehen keskeinen ongelma. Onhan siitä jo niin paljon puhuttu.

Ainakin nuoremmille miessukupolville on höpötetty puhumisen merkityksestä melkein vaippaiästä asti. Käännettäisiin jo suunta edes piirun verran kohti kuuntelemisen taitoa ja ymmärrystä. Ehkä jossakin vaiheessa joku voisi sitten sanoa myös oppineensa jotakin.

Tuleekohan näille parisuhdepuhumisen merkityksestä hössöttäville ikinä mieleen, että miehellä ei kenties ole mitään sanottavaa tai hän ei vain ole saanut ikinä suunvuoroa.

Jos asiat ovat menneet parisuhteessa lukkoon, eikä mies enää viitsi toivottaa edes hyvää huomenta, on peli menetetty jo aikaisemmin. Ei silloin enää puhe auta.

Ehkä ongelma onkin siinä, että vaimo on perinyt ylimmäisen huolenpitäjän paikan miehen äidiltä. Jos nainen huolehtii kaikesta, mies voi pysytellä turvallisesti hiljaa.

Rohkenen olettaa, että (pahat) sanat tuottavat parisuhteissakin ainakin yhtä paljon vahinkoa kuin puhumattomuus.

Eikö meidän hyvät veljet pitäisi jo pikkuhiljaa itsenäistyä sieltä äidin rinnoilta ja tulla toimeen omillamme?

Noustaan saman tien myös niistä isien myyttisistä puhumattomuuden juoksuhaudoista. Luodaan ne saman tien reilusti umpeen.

Aamulla toivoin, että osaisinpa taas tänäkin päivänä pitää oikeissa paikoissa turpani kiinni. En sitten ainakaan pahoittaisi kenenkään mieltä.

Jos menisin psykologille, niin hän todennäköisesti kehuisi vuolaasti, että kyllä sinulla on asiat hyvin, kun osaat puhua ja ilmaista jopa suhteellisen sulavasti tunteitasi. Minä vastaisin, että älä tyhjää hölise.

Meille kuuluu poisottamaton ja ehdottomasti kaikenkattava lupa vaieta.

Vaikka mies olisi koko elämänsä hipihiljaa, mutta ymmärtäisi siitä kaikesta, elämästään ja kokemastaan edes hitusen, hän saattaisi kuolla onnellisena.

Kavereidenkin kanssa on usein hyvä olla yhdessä hiljaa ja kuunnella saunassa kiukaan sihinää tai nuotion ääressä toistuvaa avautuvan oluttölkin ääntä. Se on niin kaunis.