Kolumnit Uutiset

Lupaan puhua hyvää

Hyveet jäävät tässä ajassa piiloon. Siksi kirkon pitäisi nostaa niitä esille. Tällaistakin filosofi Johannes Ojansuu ehdotti, kun Hämeen Sanomat (24.12.2016) kysyi häneltä reformaation merkkivuoden kynnyksellä, minkälaisia olisivat nykyaikaan soveltuvat uudet teesit. 

Hyveet ovat arvostettavia luonteenpiirteitä ihmisessä, sellaisia kuten oikeudenmukaisuus, viisaus ja lempeys.

Puhu hyveistä -kehotus jäi soimaan mieleen.  Miksi ulkoistaa hyveet kirkolle? Nykymaailmassa puhutaan tehokkuudesta, kilpailukyvystä ja suorituksista. Ilkeily ja suoranainen vihapuhekin ovat muuttuneet lähes arkipäiväisiksi, mutta hyveistä ei juuri hiiskuta.

Samantapaiseen pimentoon ovat jääneet sivistys ja kulttuuri. Kun ei niitä voi mitata kiloina eikä kappalemäärinä, niitä pidetään helposti tuottamattomina ja hyödyttöminä. Ehkä kaikesta hyvästä kannattaisi pitää nykyistä enemmän meteliä.    

Suomi 100 -vuoden voisi aloittaa vaikka toteamalla, että koko Suomi kansakuntana rakennettiin sivistyksen varaan. Taustalla kaikui snellmanilainen ajatusmalli, joka kannusti suomen kielen ja kulttuurin viljelyyn ja rohkaisi pyrkimään yhteiseen hyvään. 

Mahtipontiseltahan tuo kuulostaa, mutta saa kuulostaakin. Vaikka sanat ovat pelkkiä sanoja, ne eivät ole merkityksettömiä.

Sanojen voimasta muistutti kirjailija Emmi Itäranta Helsingin Sanomissa (30.12.2016):  Myyteissä, saduissa ja muinaisissa uskomuksissa kaikki kasvaa sanoista. Sanojen avulla on kutsuttu valo ja elämä autioon maailmaan, mutta yhtä hyvin niillä on voitu laulaa vastustaja suohon.

Itärannan mielestä sosiaalisessa mediassa vellovien valeuutisten edessä ei pidä lamaantua, vaan sanat pitää ottaa takaisin. Muutenhan luullaan, että hiljaisesti hyväksymme kaikki ilkeydet ja puolitotuudet, joita ”totuudenjälkeinen aika” eteemme syytää.

Uudenvuodenlupaus? Lupaan puhua kauneudesta, hyveistä ja sivistyksestä.