Uutiset

Lusiminen on toogabileitä ja pilven polttelua?

Vanajan avovankila on ollut tehokkaasti otsikoissa taivasteltavana sitten kaksoissurmaaja Terhi Tervashongan luvattoman poistumisen jälkeen.

Hämeen Sanomissa (13.8.) vankien hampun kasvatusta kommentoinut apulaisjohtaja Tarja Mäkinen ei osannut antaa vastausta, miksi näin on käynyt. Mäkisen mukaan vankien huonosta valvonnasta ei ole kyse.

Mäkinen on todennäköisesti ihan oikeassa, mutta monien virkamiesten tavoin hänkään ei näytä ymmärtävän julkisuuden logiikkaa: jos yksi asia päätyy näyttävästi mediaan, kohde joutuu luupin alle ja siitä kaivetaan esiin kaikki mahdollinen. Kunnes tulee seuraava kohde.

Huumelöydöt vangeilta eivät liene järin harvinaisia Suomessa. Kun taustalla oli hämmästely paloittelusurmaajan vapaasta kulkemisesta ja rangaistukseen liittyvistä yleisen oikeustajun vastaisuuksista, on helppo uutisoida kahden hassun kannabiskasvinkin löytyminen ”mittavaksi huumelöydöksi”.

Suuri osa suomalaisista pitää tuomioita rikoksista naurettavan lepsuina, ainakin jos nettipalstojen kommentointia seuraa. Ja miltäs muulta pohjalta enää johtopäätöksiä ”kansan” mielipiteestä tehtäisikään?

Seksuaalirikosten osalta myös poliitikot ovat heräämässä epäsuhtaan. Mielipideilmaston muuttuminen konservatiivisemmaksi kiristänee käytäntöjä ja rangaistuksia kautta linjan tulevaisuudessa. Osa tiukennuksista lienee aivan paikallaan, mutta millekään tukka pois ja ikuisesti Siperiaan -linjalle ei kannattaisi kiihkomielisimpienkään lähteä.

On olemassa nimittäin vankkumatonta näyttöä siitä, että pitkät rangaistukset ja epäinhimilliset olot vankiloissa eivät vähennä rikollisuuden määrää. Vaan päinvastoin.

Britanniassa pohditaan parhaillaan, mitä tehdään mellakointiin osallistuneille. Heistä suuri osa on nuoria, syrjäytymisen partaalla olevia luokkayhteiskunnan pahnan pohjimmaisia. Vaatimukset kovista tuomioista kumpuavat tuhosta kärsineiden suista ja ovat siinä katsannossa oikeutettuja.

Vallassa oleva konservatiivipuolue on nyt mielenkiintoisessa tilanteessa. Sekin on, nimestään huolimatta, linjapaperissaan kutsunut vankilaa liberaalin retoriikan mukaisesti ”rikollisten yliopistoksi” ja ”kalliiksi tavaksi muuttaa pahat ihmiset vielä pahemmiksi”. Maan vankilat pullistelevat liitoksistaan jo ennestään.

Myönnän auliisti olevani liberaali. Mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa rangaistuksen funktio ei ole ensisijaisesti sen pituus, vaan sen langettaminen ylipäätään. Tuomio kuin tuomio riittää tuhoamaan monen tulevaisuuden riittävän tehokkaasti.

Ongelma on, että ihminen ilman toivoa on ihminen ilman pelkoa. Vaarallinen muille.

Siihen tilaan jo luisuneet, läpipaatuneet tapaukset pitää tietysti eristää tehokkaasti yhteiskunnasta, mutta jollain tavalla myös toivonkipinää pitäisi pystyä herättelemään.

Joskus voi tulla ylilyöntejä, mutta suosittelisin jokaiselle suomalaiselle vierailua vankilaan, vaikka osana jotain kansalaistaidon peruskurssia. Ei siellä mitään tv:n Kylmästä ringistä tuttuja toogabileitä vietetä, vaikka Venäjältä juuri vastaavasta tapauksesta uutisoitiinkin.

Ei vankeja ja heidän oloaan kannata ainakaan kadehtia.