Kolumnit Uutiset

Luulosairas pahoittaa matkalla mielensä ja rikastuu

Uuteen EU-direktiiviin pakettimatkoista on tulossa matkanjärjestäjälle korvausvastuu mielipahasta.

Mielipahasta! Mitä ihmettä?

Kärjistäen: korvauksia on luvassa pakettimatkasta, jos kaikki ei mene ”putkeen” ja tulee paha mieli.

Jos aurinko ei paista, ruoka on pahaa, uima-altaan vesi on liian kylmää tai kakkapaperit pitää panna roskikseen, kannattaa ottaa matkanjärjestäjään yhteyttä ja täytellä pari lappua. Perästä kuuluu. Hyvässä lykyssä direktiiviin vedoten voi saada korvauksia.

Mikä meitä vaivaa?

Mikään ei saisi mennä pieleen. Koko ajan pitäisi olla jättekivaa.

Matkustaessa ihminen muuttuu käsittämättömäksi hirviöksi. Jos lentokone on tunnin myöhässä, kyse on maailmanlopusta. Ihmismielen mielestä kaiken pitäisi sujua kuin rasvattu ja juuri niin kuin matkaoppaassa on kerrottu.

Eikö matkustamisen yksi idea ole nähdä maailmaa ja katsella sitä eri kulmasta kuin yleensä? Muualla voi olla eri tavat, erilaista ruokaa ja erilainen jonotusjärjestelmä. Hyttysetkin ovat muualla maailmassa vähän eri kaliiberia kuin Suomessa.

Sitä kummastellessa voi jopa mieli pahoittua, jos kaikki ei olekaan sellaista kuin on omassa pienessä päässä kuvitellut.

Mielipaha. Sana, jota me emme voi sietää. Ja kuulkaa pian ei enää tarvitsekaan, sillä samaan aikaan, kun Euroopassa pohditaan direktiiviä, joka oikeuttaisi korvauksiin mielipahasta, Amerikassa on säädetty mielisairaiden tautiluokitusta.

Mielipaha on kohta sairaus. Siitä se ilo irtoaa ihmispoloiselle, jolla aina pitäisi olla kivaa. Voi olla rauhassa sairas ja on syy sille, miksi aina ei ole kivaa.

Amerikan sairausdiagnooseista otetaan meillä Euroopassa mallia. Se tarkoittaa sitä, että pian mielisairaita kävelee kaduilla yhä enemmän. Rankasti kärjistäen terapiaa ja pillereitä on tarjolla entistä enemmän luulosairaille. Samaan aikaan myös vähän vilkkaat saavat entistä herkemmin adhd-diagnoosin. Puhumattakaan siitä, että normaali suru on jo sairaus ja lapsen kiukuttelu häiriökäyttäytymistä.

Terapeutit ja lääketeollisuus kiittävät.

Mielensäpahoittajille molemmat asiat ovat hyviä uutisia.

Kannattaa matkustaa yhä enemmän ja pahoittaa mielensä jokaisessa käänteessä. Tulevat matkat edulliseksi, kun aina on paha mieli jostain. Terapiaan pääsee myös entistä helpommin luulosairaudesta ja onnellisuuspillereitä on tarjolla, sillä jokainenhan meistä on joskus masentunut.

Mutta subjektiivinen käsitys on aina tasan yhden ihmisen kokemus. Millä sitä mitataan? Kuka kenenkin mielipahan maksaa?

Maksumieheksi käyvät kansalaiset jotka eivät jokaisesta risahduksesta valita. Ihmiset, jotka ottavat elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. Ihmiset, jotka ajattelevat matkaa seikkailuna. Ihmiset, jotka purkavat sydäntään ystäville eivätkä jokaisen mielipahan tullessa kuvittele olevansa vakavasti sairaita.