Kolumnit Uutiset

Luulot pois "vorssan" malliin

Forssan kunnallispoliitikot pyyhkivät syyskauden alkajaisiksi pöytää uudella kaupunginjohtajalla. Kaupunginhallitus jyräsi äänin 9-2 vasta pari viikkoa virassa olleen Sami Sulkon, jonka mielestä jo kaupungin myllyissä hyväksyttyä Koijärven koulua ei rakennettakaan.

Yleensä uusille päättäjille annetaan hieman aikaa ja hekin perehtyvät huolellisesti uuteen viitekehykseensä. Monissa kunnissa järjestetään noviiseille Luulot pois -seminaari, jotta turha sini silmistä loittonisi. Forssassa on toisin.

Rohkeuden puutteesta Sulkkoa ei voi syyttää, mutta viisas olisi vilkaissut politiikan ilmapuntariin ennen päätösesitystä. Nyt mies kajautti lujaa päänsä Koijärven keloon ja kuhmu voi vihoitella vielä pitkään.

Turvallisen matkan päästä katseltuna ”vorssalainen” kunnallispolitiikka on ollut lievästi sanottuna kummallista jo tovin aikaa. Muualla tuttuja aatteellisia jakolinjoja ei puolueiden kesken ole hahmoteltavissa, sen sijaan piikkilangat on vedetty puolueiden sisään.

Viime vuoden satoa olivat muun muassa näyttävä loikka, yleistä mökötystä ja perinpohjainen sekoilu silloisen kaupunginjohtajan sairausloman tuuraajasta. Laidat ryskyivät myös uuden johtajan valinnassa.

Koulupäätös todisti, etteivät puoluerajat tyykikylässä ole vieläkään ojennuksessa. Entistä keskustanuorten puheenjohtajaa Sulkkoa tuki vain kaksi demaria, ex-pääluottamusmies Eino Järvinen ja Emmi ”Minnan tytär” Lintonen.

Järvisen Forssa ei koskaan ole ulottunut kymppitien pohjoispuolelle ja Lintonen tuki välillisesti äitinsä rehtoroimaa ruutukaavan Tölön koulua. Sen peruskorjausta kun tarjoiltiin tehtäväksi rahoilla, jotka säästyivät Koijärven koulusta luovuttaessa.

Kaupunkilaisesta kokoomusryhmästäkin löytyi lopulta maaseutuhenkeä, kun kyläläiset moneen kertaan muistuttivat, että lupaukset on pidettävä ja koijärveläisäänetkin on hyvä pitää hallussa.

Forssa tekee koulupäätöksellään historiaa, sillä viime vuosina maaseudun kyliin ei kouluja ole juuri rakennettu. Koulukuolema on ollut ajan kuva.

Joukkovoima oli maanantaina läsnä kaupungintalon pihalla, kun sisällä kätilöitiin päätöstä. Parinsadan ihmisen mielenosoitus tuskin päättäjien päitä käänsi, mutta se nostatti kylähenkeä ja kanavoi viime viikkoina patoutuneen pahan mielen toiminnaksi.

Tyhjin käsin ja vain huutelemaan koijärveläiset eivät ruutukaavaan tulleet. He lupasivat uuden koulunsa lunnaiksi mittavan talkoopanoksen särvitettynä kaivinkone-, traktori- ja kuorma-autotöillä.

Jos noin kolmen miljoonan euron kustannusarvio menee pitkäksi, loput hoidetaan talkoilla. Ankara ja kunnioitettava lupaus, joka varmasti muistetaan kaupungintalon kamreerin huoneessa.

Koijärveläiset ovat erittäin tosissaan uuden elämäntavan koulunsa kanssa. Ei silti, hirsi- ja veistotalkoilla, joko pakollisilla tai vapaaehtoisilla, kyläkoulut ovat alkujaankin tähän maahan nousseet.

Jotakin alkuvoimaista muuten hiljaisenoloisessa Koijärvessä piilee. Se synnytti kolmisenkymmentä vuotta sitten vihreän puolueen ja nyt uuden kyläkoulun, aikansa vastavirtaan molemmat.

Päivän lehti

3.6.2020