Uutiset

Luurankona vai tuhkana, kysyi Leevi

Muutamassa vuodessa lähipiiristä on kuollut useita 50-60-vuotiaita miehiä. Hautajaiset ovat tulleet tutuiksi myös nuorille lapsenlapsille.

Seitsemänvuotias Leevi otti puheeksi viimeksi hautajaisissa sen, oliko hänen isosetänsä kanssa keskusteltu ennen kuolemaa hautaustavasta.

Miksi siis setä oli matkalla krematorioon, eikä häntä haudattu luurankona maahan, kuten Leevi asian ilmaisi.

Koska isosetä kuoli yllättäen, tätä keskustelua ei todellakaan ollut käyty. Kukapa kysyy 60-vuotiaalta, kuinka tämä haluaa tulla haudatuksi.

Leevi ohjeisti, että meidän hänen isovanhempiensa on syytä antaa tarkat ohjeet, että hän sitten aikanaan tietää, kuinka toimia. Hän ei onneksi olettanut tämän olevan ajankohtaista piakkoin.

Onpa hän fiksu, mutta ei hän muuten oma lapsenlapseni olisikaan.

Kun ympäriltä kuolee samanikäisiä, pitää ehkä uskoa, ettei enää ole nuori.

Valtiovalta odottaa kuitenkin vielä pitkää työpanosta. 68-vuotiaita sankarityöntekijöitä esitellään naistenlehdissä.

Ok, mikäpä siinä, jos järki pysyy päässä. Työn pitää kumminkin olla kivaa. Miksi ihmiset viitsisivät roikkua työpaikoilla yhtään pitempään kun on pakko, jos työ tuntuu pakopullalta ja oravanpyörältä?

Telkkarissa haastateltiin vanhaa idoliani Vappu Taipaletta. Hän jäi eläkkeelle 68-vuotiaana. Oli ilmeisesti iän puolesta pakko.

Kun hän aikaisemmin paransi maailmaa oman toimensa ohella, nyt hän voi keskittyä siihen koko tarmollaan. Hän kertoi myös hoitaneensa aivohalvauksen saaneen äitinsä kotona.

Äiti nukkui lopulta rauhallisesti pois erään joulun aikaan, kun koko perhe oli sattumoisin paikalla.

Perhe asetti hänet arkkuun ja pisti vielä mukaan matkalle hänen lempiesineitään.

Kun perheessä on useita lääkäreitä omasta takaa, huonokuntoinenkin isoäiti voidaan hoitaa kotona.

Jotain voi tavallinen tallaajakin oppia tästä. Kuolema on osa elämää. Kyllä siitä voi ja pitääkin puhua.

Moni iäkäs ihminen toivoo kuolemaa, kun kaikki ikätoverit ovat poistuneet rinnalta. Sairaanhoito pystyy kuitenkin pitämään heikkokuntoisen ihmisen hengissä, tahtoi tämä tai ei.

Alzheimeria pitkään sairastanut appeni lääkittiin lukuisia kertoja antibiooteilla keuhkokuumeesta taas makaamaan liikkumattomana ja mihinkään reagoimattomana terveyskeskuksen vuodeosastolle. Ei sellaista kukaan halua, jos pystyy asiaan vaikuttamaan.

Mieluummin sinne krematorioon, sanon Leeville. Hautajaisissa ei tarvitse hurskastella, mutta lasin, pari punkkua voi sen sijaan ottaa.

Kävimmehän me aikuiset ottamassa muisto-oluet hänen isosetänsäkin kunniaksi eräässä legendaarisessa hauholaisravintolassa.