Uutiset

Luuseri varjoiselta kujalta

Havahduin vasta kääkkänä sysimustaan todellisuuteen.

En ole julkkis, kuuluisuus.

Luuseri! Se paljastui tavallisen lauantain kauppareissulla. Sain kävellä rauhassa marketissa, naiset eivät kuolanneet perääni, kukaan ei pyytänyt uhkeaan rintaansa nimikirjoitusta.

Olin ilmaa, hengetön julkisuuden ulkopuolinen olento.

Olen tuhlannut elämäni, tehnyt itsestäni hyödyttömän, värittömän, pelkän työmuurahaisen.

En ole silti aivan surkeimmassa asemassa, sillä saan sentään alanurkan oheen valokuvani. Sen nähtyään moni tietysti sanoo, ettei tuolla lärvillä voi päästäkään julkkikseksi.

Alinta kastia ovat kaivosmiehet, koska he tekevät työtä piilossa maan alla. Mihin tällaisia näkymättömiä tarvitaan? Ei kai niille palkkaa makseta?

Valitsin väärin jo lapsuudessa. Totta kai haaveilin kuuluisuudesta, mutta vallan pervolla tavalla.

Ajattelin tulevani kuuluisaksi tekemällä jotain jaloa ja ylentävää, sellaista, millä olisin paikkani kuuluisuuksien joukossa ansainnut. Hölmönä näin itseni huippukirurgina, joka nousee uskomattomilla leikkauksilla maailmanmaineeseen.

Että olin lapsellinen ja lapsellisena pysyin.

Julkkikseksi pitää päästä millä keinolla hyvänsä, ei suinkaan teoilla.

Suomen taitavimman kuuluisuuden täytyy olla alati pippaloiden valokuvissa esiintyvä nainenm joka on vuodesta toiseen hammaslääketieteen opiskelija.

Ankeasta tittelistään huolimatta nainen on pystynyt vakiinnuttamaan paikkansa julkisuuden valokeilassa.

Tällaiseen urotyöhön ei tavisluuseri pysty.

Tuskani keskellä eksyin haihattelemaan, millä keinolla tulisin kuuluisaksi.

Aivotyön tulos oli surkean laiha. Tulisiko minusta julkkis, jos kertoisin olevani 176-vuotias pietarilaisen aatelisen lapsi, hienoa sukua! Katsokaa ylöspäin…

Äh, ideassa ei ole älyn häivää.

Mutta mitä järkeä on näissä seurustelee, eroaa, rakastunut, sinkku, rakastunut, eroaa… julkkisjutuissa!

Pulma on yksinkertaisesti se, etten sivukatujen kulkijana osaa julkisuuspeliä. En ole lööppi- vaan töppökamaa.

Julkisuuden ulkopuolelle jääminen rajoittaa kovasti ihmisen elämää. Pahinta on, että joutuu tekemään yhtä ja samaa työtä.

Kun Arvi Lind on julkkis, hän nousee näyttelijänä Peacockin lavalle. Ei ”meidän Arvi” pätevöitynyt näyttelijäksi uutisia lukemalla vaan tulemalla kuuluisaksi.

Elämä muuten suosii myös kuuluisia näyttelijöitä: kun osaa näytellä, osaa muun muassa laulaa – joku tarkkakorva tosin väittää, että suomalaisista näyttelijöistä vain Vesa-Matti Loiri osaa laulaa.

Luuseri laulaa nuotin vierestä suihkussa. Ilmaiseksi, läheisten pilkan kannustamana. Näyttelijä kerää rahat kotiin purkamalla lavalla ”musiikillisia intohimojaan”.

Julkisuuspelissä onkin yksi kultainen sääntö: mikään julkisuus ei riitä. Tästä luontevasti seuraa, että julkkikset osaavat ihan mitä vaan.

Päivän lehti

4.4.2020