Uutiset

Luvassa lisää mustia viikonloppuja

Joka ikinen ajokortin haltija tietää, ettei kännissä kannata ajaa, että turvavyöt vähentävät liikennekuolemia ja että nopeusrajoituksissa on järkeä.

Silti. Viikonloppu, kuiva tie, valoa ympäri vuorokauden. Ryhmä nuoria autoon ja menoksi. Rattiin istuu alle 25-vuotias mies, todennäköisesti juopotellut. Turvavöistä viis ja dalla pohjaan.

-Ihmiset kyllä tietävät, ettei jotain saa tehdä, mutta kun se tuntuu niin kivalta, niin se tehdään kuitenkin, sanoo VTT Martti Puohiniemi, joka on tutkinut arvoja ja liikenneturva-asioita 90-luvun alusta lähtien.

Viime vuonna 359 nuorta eli 15-24-vuotiasta kuoli tai loukkaantui henkilöauto-onnettomuudessa. Yli 30-vuotiaissa henkilövahinkojen määrä nousi korkeimmillaan 80:aan. Lähes joka kolmas tieliikenteessä vahingoittunut oli nuori. Kolme neljästä nuorten liikennekuolemasta tapahtui henkilöautossa. Uhreista 40 prosenttia menehtyi suistumisonnettomuudessa.

Pojat on poikia

Viime vuosi ei ollut tilastollisesti poikkeuksellinen ja viikon takainen ”musta viikonloppu” enteilee, että jälleen tänäkin kesänä puolet nuorten liikennekuolemista tapahtuu kesäliikenteessä, lähes 60 prosenttia viikonloppuna ja yli 40 prosentissa yöaikaan.

– Kyllähän se masentaa. Taas ajetaan surkealla autonromulla yöllä kännissä päin puuta. Ei siinä voi ensimmäisenä autoa tai puuta syyttää, kyllä vika on korvien välissä. 24:n ikävuoden jälkeen nuoret miehet alkavat tulla järkiinsä. Siihen asti on vain jotenkin kestettävä heidän kanssaan, sanoo Puohiniemi nauraa hirtehisesti.

Liikenneturvallisuudessa on iät ja ajat puhuttu asenteista ja asennevammoista. Hieman tuoreemmin termein ongelman ydin on nuorten elämäntavassa ja erityisesti tietyssä elämäntyylissä.

– Se on autojen kanssa puuhastelua, korjaamista, virittelyä, ajamista. Tähän elämätyyliin liittyy myös runsaampi alkoholin käyttö kuin nuorilla keskimäärin, sanoo liikennepsykologi Sirpa Rajalin.

Sukupuolella on tässäkin asiassa väliä. Nuoret naiset töpeksivät liikenteessä talven huonoilla keleillä.

– Poika hyppää rattiin sellaisella mielellä, että minä hallitsen tämän ja minulla on hyvä tekniikka. Tyttö on vähän epävarma tekniikasta ja hän ajattelee enemmän muita. Nuorten miesten vastuunotto muiden ihmisten turvallisuudesta, terveydestä ja hengestä on aika kehittymätön, mutta kasvaa, kun päästään 35-40 ikävuoteen, sanoo Puohiniemi.

Mahdottomia yhtälöitä

Ei tarvitse olla minkään alan asiantuntija ymmärtääkseen, kuinka vaikeaa elämäntavan tai -tyylin muuttaminen on. Kun nuori ilmaisee ajotyylillä persoonallisuutta, pitäisi sekin saada mahtumaan maltillisempaan muottiin.

Autolla ajamisesta pitäisi tehdä nuorille kaahareille jollakin keinolla tylsää. Samoin juopottelusta.

Ikiaikaiset ryhmädynamiikan pelisäännöt pitäisi muuttaa siten, ettei tyhmyys tiivisty joukossa eikä kukaan tunne ryhmäpaineita.

Nuoren pitäisi oppia kuuntelemaan ja noudattamaan vanhempien neuvoja ja unohtamaan takapenkiltä vuosien mittaan omaksutut mallit keltaisiin valoihin kaasuttamisesta ja ylinopeudella kaahaamisesta.

Tässä vaiheessa ihmiseen uskova yltiöoptimistinkin luopuu viimeisestä toivon rippeestä.

– Itse uskon asennekasvatukseen, mutta se on aika pitkä ja hidas tie. Tässä pitää tehdä monenlaisia asioita rinnakkain, sanoo Puohiniemi.

Rajalin näkee, että nuorten ajotaidoissa sinänsä on parantamisen varaa. Onnettomuuksia vähentäisi myös alkolukkojen pakollisuus, jota hänen mukaansa lähdetään vaatimaan uusiin autoihin pohjoismaisena yhteistyönä.

Tehokkaimmat turvatoimet ovat kuitenkin nuorille ja vanhoille yhteisiä.

-Tienreunojen pehmentämiset, keskikaiteet, ajoneuvon turvavarusteet, ilmatyynyt, suojakaaret. Niillä on lisätty myös nuorten turvallisuutta, toteaa Rajalin.

Poliisi uskoo ajokieltoon

Hämeenlinnan kihlakunnassa annetaan ainakin yksi ajokielto päivässä.

-Se on todella paljon, sanoo rikoskomisario Pekka Kiiski.

Luku sisältää rattijuopumusrikokset, mutta yhdestä kuuteen kuukauteen kestävän ajokiellon voi saada myös vakavasta piittaamattomuudesta tai törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

-Vaikka sakkorangaistukset ovat tänä päivänä suhteellisen kovia, niin enemmän liikennekäyttäytymiseen vaikuttavat ajo-oikeuden menettämisen pelko ja ne asenteet, jatkaa Kiiski.

Hän muistuttaa, että ajamaan oppii vain ajamalla. Joissakin maissa tätä totuutta on sovellettu siten, että nuori pääsee autokouluun vasta ajettuaan 5000 kilometriä kotiopetuksessa.

Ruotsissa on havaittu, että jos opettajana on äiti, korostaa hän ajamisen turvallisuutta isää enemmän.

Kiiski ei kuitenkaan lisäisi pakollisten ajotuntien määrää, sillä se todennäköisesti siirtäisi korkeampien kustannusten kautta korttikokelaita autokouluista kotiopetukseen.

-Autokoulujen opetusta on kuitenkin helpompi kontrolloida.
Hänen mielestään 18 vuotta on hyvä alaikäraja ajokortille.

-Tässä maassa auto on se väline, jolla tapetaan vuosittain eniten ihmisiä. Se on melkoinen vehje. Nuoremmalle ihmiselle sälytetään melkoinen vastuu, jos hänelle annetaan auto käsiteltäväksi.

Puohiniemi rinnastaa auton jopa aseeseen.

– Jos kaksi ajaa autoilla satasta kaupungin keskustassa vierekkäin, niin kyllä se mielestäni muistuttaa etäisesti sitä, että joku riehuu siellä haulikon kanssa.

Valistus täsmäkanaviin

Palataan vielä hetkeksi asenteisiin. Liikenneturvalla on parhaillaan menossa kampanja, jolla pyritään lisäämään nuorten turvavöiden käyttöä. ”Mä tapoin ne kaikki”-kampanja perustuu siihen tavalliseen tarinaan. Kaverit kyytiin ja päin puuta.

-Jos nuori tajuaa, ettei hän kaahaamisen jälkeen pysty ehkä eläessään enää rakastelemaan, hän saattaa miettiä toisen kerran. Tällaiset viestit eivät mene läpi kevyellä kampanjalla niin kuin jonkun merkkitavaramainoksen mainosjingle, sanoo Puohiniemi.

Viestin perillemenoa vaikeuttaa näinä päivinä myös pirstaloitunut media. Tietoisku ennen puoli yhdeksän tv-uutisia ei välttämättä koskaan tavoita kohdetta. KissFM, Sub-tv ja musiikkilehdet ovat todennäköisesti tehokkaampia valintoja.

Tässä tiedon, tunteiden, taitojen, arvojen ja asenteiden sekamelskassa, jonka kautta joko onnistutaan vähentämään nuorten liikennekuolemia tai ei, tutkija muistuttaa vielä yksinkertaisesta tosiasiasta, joka surullisia tilastoja tutkivalta analyytikolta usein unohtuu.

-Autoja on enemmän kuin koskaan ja tekevälle sattuu, toteaa Puohiniemi.