Kolumnit Uutiset

Lyhyt on luottamushenkilön muisti

Ei ole kulunut kuin kaksi kuukautta siitä, kun Hämeenlinnan valtuustoryhmät allekirjoittivat valtuustosopimuksen, jonka yhtenä tavoitteena oli taata työrauha uudelle valtuustolle. Takana olivat mielenkiintoiset kuntavaalit, jotka uudistivat valtuustoa melkoisesti. Ja takana oli myös kova vääntö luottamuspaikkajaosta.

Ohjelmassa sovittiin lukuisista käytännön asioista, mutta linjattiin myös sitä, miten uusi valtuusto pyrkii työskentelemään. Sopimuksessa puhuttiin luottamuksesta ja avoimuudesta, sovittiin, että ratkaisuja tavoitellaan yhdessä neuvotellen. Paperin allekirjoittajat sitoutuivat kehittämään kaupungin hyvää mainetta. Luottamustoimissa olevien sovittiin toimivan asiakeskeisesti eri osapuolten näkemyksiä kunnioittaen.

Kylläpä aika rientää! Tuskin on muste sopimuksesta kuivunut, ja jo on kaupungissa täysi rähinä päällä.

Kaupungin elinkeinoyhtiöiden hallitusten Levin-reissusta nousi kohu viime viikolla kun perussuomalaisten valtuutettu ja konsernijaoston varapuheenjohtaja Lulu Riikonen katsoi tulleensa sivuutetuksi seminaarista ja syytti järjestäjiä salailusta.

Loppuviikosta kyse ei ollut enää kohusta, kun perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Kari Ilkkala toi julkisuuteen saamansa tiedot, joiden mukaan seminaarissa olisi käsitelty perussuomalaisista valtuutetuista kerättyjä tietoja ja tehty niiden perusteella profilointeja.

Maanantaina kaupunginhallituksen puheenjohtaja Iisakki Kiemunki (sd.) kertoi uskovansa, että asiasta jätetään tutkintapyyntö. Ilkkala on kertonut odottavansa viranomaistutkintaa.

Ulkopuolisen on mahdoton sanoa, mitä Levillä tapahtui. Sitä ei pysty sanomaan edes Kari Ilkkala, joka ei ollut paikalla – kuten ei myöskään hänen ensisijainen tietolähteensä.

Avoimuus ja läpinäkyvyys on tavoiteltavaa, sitä kannattaa ihan kaupunkilaisten puolesta. Nyt ei kuitenkaan ole kyse pelkästään avoimuudesta, vaan myös siitä, että kovat väitteet pitäisi osata osoittaa todeksi.

Pelkkien kuulopuheiden perusteella heitetyt syytökset kuulostavat vähintään arveluttavilta. Tulee mieleen, että olisiko kaupunkilaisten etu kärsinyt jollain tavalla, jos profilointiväitettä olisi selvitetty ensin asianosaisten kesken?

Keskustelupalstoja lukiessa ja ihmisiä kuunnellessa on kuitenkin helppo yhtyä siihen, mitä niin monet miettivät: Eikö päättäjillä olisi Ihan Oikeitakin Asioita käsiteltävänä?

Ja sitten on tietysti se imagokysymys: Mitä tällainen rähinöinti kertoo kaupungin päätöksentekokulttuurista? Miten kaikki tämä parantaa kaupungin imagoa? Miten jatkuva nokkapokka on omiaan houkuttelemaan hyviä kaupunginjohtajakandidaatteja puoleensa?

Mistäs siellä valtuustosopimuksessa puhuttiinkaan – avoimuus, luottamus ja ja… Kaksi kuukautta tai muutama tekstinkappale – ihmisen muisti on lyhyt. Mitäs ne muut kohdat olivatkaan?