Uutiset

Lyseon verhoista se alkoi

Paksut samettiverhot roikkuvat ryhdikkäästi paikoillaan lyseon juhlasalin ikkunoissa. Hämeenlinnan opetus- ja kulttuuritoimen talouspäällikkö kokeilee kankaan kuntoa ja hymyilee.

-Nämä olivat ensimmäinen hankintani hämeenlinnalaisten veronmaksajien rahoilla. Eikö tullutkin tyylikkäät, Leena Eskola-Eklund nauraa kertoen, että juhlasalin verhojen hinta oli 72 000 markkaa.

Vuosi oli 1988 ja nuori Eskola-Eklund oli juuri aloittanut työnsä koulutoimen talouspäällikkönä. Tuolloin remontoitiin lyseon lukiota ja rakennuksen sisustukseen kului markka jos toinenkin.

-Sain aika epärealistisen kuvan koulutoimen talouden realiteeteista. Myöhemmin käsitys on karissut.

Teuvon jälkeenkin on elettävä

12 vuotta myöhemmin talouspäällikön vastuulle siirtyivät myös kulttuuripuolen asiat. Eskola-Eklund komennettiin pian pariksi vuodeksi kaupunginteatterin kontrolleriksi päämääränään nostaa teatterin talous jälleen jaloilleen.

Talouspäällikkö huokaa, että seurattavaa riittää varmasti jatkossakin.

-Teatterissa joudutaan elämään koko ajan veitsi kurkulla, kun kiinteät kustannukset ovat suuremmat kuin kaupungin ja valtion avustukset. Oli masentavaa huomata keinojen vähäisyys.

Tänä talvena Eskola-Eklund on tyytyväisenä pannut merkille Teuvo-musikaalin herättämän kiinnostuksen, mitä hän pitää teatterilta melkoisena voimannäyttönä.

-On hirveän positiivinen asia, että he pystyvät tuottamaan sellaisen musikaalin, josta yleisö on todella kiinnostunut.
Mutta Teuvon jälkeen elämä jatkuu ja uuden johtajan on löydettävä taas uusi menestyvä esitys.

Eskola-Eklund arvioi, että vaikka kaupunginorkesterin kävi niin kuin kävi, Hämeenlinna pitää kiinni teatteristaan. Hän kuitenkin kehottaa tutkimaan mahdollisuudet yhteistyöstä muiden Etelä-Suomen teatterien kesken.

-Jos tuotantokustannuksia saa kohtuullistettua näytelmätuotannon yhteistyöllä, se kortti kannattaa tutkia. Meillähän on vanhastaan kokemuksia yhteistuotannoista Lahden ja Espoon kanssa.

Rajansa on selvityksilläkin

Tarkka talousnainen palasi toimeensa syyskuun alussa, kun koulukeskustelu oli kiivaimmillaan. Koulutuslautakunnan päätös siirtää koulu-uudistusta kevääseen osoitti Eskola-Eklundin mielestä sen, että supistamispäätöksiä on kovin vaikea tehdä.

– Kun ei uskalleta tehdä päätöksiä, haukutaan valmistelijat. Toisaalta jos emme ehdota mitään päätöksenteon pohjaksi, siitäkin tulee pyyhkeitä.

Hän uskoo, että kuntapoliitikot pääsevät kesään mennessä jonkinlaiseen ratkaisuun koulujen lakkauttamisista tai yhdistämisistä.

– Rahoituskriisi häämöttää. Jos nytkään ei tehdä mitään, tuli on niin sammunut ettei tästä koneesta tule enää mitään uutta, Eskola-Eklund sanoo viitaten kouluverkkoa koskevien selvitysten määrään.

Vanha hykkiläinen ei vedä kotiinpäin

Hämeenlinnasta vain opiskelujen ajaksi Helsinkiin lähtenyt Eskola-Eklund kokee olevansa sydänjuuriaan myöten hämeenlinnalainen. Tuomelan koulun ja yhteiskoulun lukion käynyt talouspäällikkö sanoo kuitenkin karistaneensa turhat tunteet vanhoja kouluja kohtaan.

-Ei voi sanoa, että suosisin omia koulujani, vaikka niissä aikoinaan hyvin viihdyinkin. Miten ihmiset niin kiintyvätkin kouluihinsa?

Koulukeskustelussa hän kertoo säästyneensä kuntalaisten moitevyöryltä, mutta omilta opettajilta ja rehtoreilta on tullut palautetta senkin edestä.

-Se mikä näyttää järkevältä oman työpöydän ääressä, ei tunnu samalta vaikkapa Kankaantakana. Onhan se ymmärrettävää, että ihmiset haluavat puolustaa asioita, jotka ovat heille tällä hetkellä tärkeitä.

Vapaa-ajalla Eskola-Eklund viihtyy omissa oloissaan, eikä häntä näy kovin usein teatterissa tai museoissa. Hän arvioi alkavansa harrastaa kulttuuririennoissa käymistä suuremmassa määrin vasta eläkkeellä.

-Minusta tuntuu, että en työni vuoksi saa tykästyä liikaa vaikkapa teatteriin tai taidemuseoon. Jos kaveeraa kovasti, se voi tuoda mukanaan yhden sortin kaihin. (HäSa)

Päivän lehti

28.1.2020