Kolumnit Uutiset

Maailma ei kaipaa kaikkia aamuseitsemältä

Huomenta uuteen kamppailujen aamuun! Ovatko silmät auki? Kaipaisiko kone kahvia? Oletko joutunut heräämään liian aikaisin? TAAS?

Jos vastaus on kyllä, kuulunet iltavirkkujen epäonniseen heimoon, jonka piinaviikot ja -kuukaudet ovat jälleen alkaneet.

Meitä on paljon. Unitutkija Markku Partisen mukaan väestöstä kolmannes kuuluu aamuvirkkuihin ja toinen – jopa hieman reilu – kolmannes iltavirkkuihin. Kolmas ryhmä ei ole selvästi kumpaakaan.

Terkut iltavirkuille! Aamuvirkutkin saavat lukea, mutta kello viideltä juostujen aamulenkkien ja kuudelta tampattujen mattojen esiintuominen on kiellettyä.

Sitkeästi kukonlaulun aikaan alkavista kouluaamuista on viime aikoina puhuttu lupaavan paljon. Ehkä jokin koulu jopa rohkenee vielä tällä vuosikymmenellä lykätä koululaisten päivän aloitusta tunnilla.

Aikuiset iltavirkut, joille varhaiset aamut myös ovat piinaa, sen sijaan saanevat kärsiä silmät ristissä kulkemisesta hamaan maailman tappiin.

Ikuisesta henkisestä lypsyaikarytmistä on tehty suomalainen perushyve. Iltavirkkuus puolestaan on tietenkin pahe – aivan kuin virkkuutensa voisi valita. Montako kertaa tutkijoiden pitää sanoa, että virkkuus seuraa geenejä, ennen kuin asia otetaan todesta?

Jähmeillä ”näin on aina tehty” ja ”tämä nyt vain on oikea tapa” -käytännöillä on taipumusta muuttua hitaasti.

Työterveyslaitoksen tutkija Mikael Sallinen arveli Taloussanomien haastattelussa varhaisuuden ihannoinnin ”olevan murtumassa”. Optimistista! Haastattelu nimittäin tehtiin vuonna 2008.

Toki hänen sanomansa pätee nytkin: ”Työaikaliukumat, saldovapaat ja etätyöpäivät ovat sellaisia joustoja, jotka ovat lisääntyneet merkittävästi ja ehkä vähentäneet sitä, että vain aamuvirkut pärjäisivät.”

Ovatko joustot lisääntyneet yhtä merkittävästi kuluneiden viiden vuoden aikana, on toinen kysymys.

Aamuvirkut saavat yhä nauttia ylemmyyden ylellisyydestä. ”Mene aikaisemmin nukkumaan” on kuitenkin aivan yhtä fiksu neuvo meille kuin ”valvo myöhempään” heille.

Iltavirkkujen aamukitumisen ei tarvitse vaihtua vastakkainasetteluksi, vaikka asialle jotain tehtäisiinkin.

Asia ei ole pelkkä fiiliskysymys. Sallisen mukaan työstressistä johtuvia sairauspoissaoloja on vähemmän niillä, jotka kokevat pystyvänsä vaikuttamaan työaikoihinsa.

Hyvä terveys -lehti muistuttaa, että toimiminen vastoin luontaista elämänrytmiä heikentää suorituskykyä. Työhön unessa saapunut kollega ei siis ole vain hassunnäköinen, vaan myös mahdollisesti vailla päättely- ja suunnittelukykyä. Ja motivaatiota.

Iltavirkkuudesta kannattaisi ilman muuta ottaa ilo irti. Liegen yliopiston tutkimuksessa huomattiin, että aamuisin myöhään nukkuvien vireystaso oli kymmenen tunnin kuluttua heräämisestä parempi kuin aikaisin heränneiden.