Uutiset

Maailma odottaa uusia johtajia

Maailma muuttuu. Kiina on uusi talousmahti ja Kuubakin avautuu pian. Kuinka pysyviä muutokset ovat, ja mikä on kehityksen suunta, sitä ei tiedä kukaan. Myös johtajuus ja johtajuuden käsitteet ovat murroksessa. Sodat ja rauhanprosessit synnyttivät ennen johtajuutta. Nyt maailmaa käskyttävät yritykset, eivät valtionpäämiehet. Microsoft on globaali vallankäyttäjä. Nokia on Suomen mittakaavassa jättiläinen.

Historian läksynsä lukeneet muistavat Josef Stalinin, Franklin Rooseveltin ja Winston Churchillin Jaltan konferensissa vuonna 1945, kun herrat piirsivät Euroopan karttaa toisen maailmansodan jälkeen. Taisipa siinä tulla perustettua YK:kin. Maailmannäyttämöllä seurattiin vahvojen johtajien käsikirjoitusta.

Venäjä ja Yhdysvallat ovat edelleen suurvaltoja, joskin johtajuuden roolit ovat kääntyneet ylösalaisin. Oltiinpa Vladimir Putinista mitä mieltä tahansa, niin heikko johtaja hän ei ole. Neuvostoliiton aikaan Kremlin herrat olivat käsiään heiluttavia vahanukkeja. Mihail Gorbatshov ja Boris Jeltsin taas olivat välikauden johtajia. Putin on ensimmäinen systemaattinen presidentti, joka rakentaa Venäjästä talousmahtia.

Itänaapurimme talouskasvu on ennen näkemätöntä, joten lännen mielestä vaikeudet ovat muualla. Mutta katsommeko asioita väärästä kulmasta? Venäjällä on aina ollut oma määrittelynsä demokratialle, ja toisaalta kansa on tottunut vahvoihin hallitsijoihin, tsaarinvaltaan.

Putinin Venäjä ei ole halukas ottamaan suurvallan roolia, vaan Putinin pyrkimykset ovat taloudessa. Hän vähät välittää siitä, mistä häntä arvostellaan. Kun tähän lisää Yhdysvaltojen sekavan heikon George W. Bushin, niin pohdittavaa riittää. Sekä Putin että Bush väistyvät syrjään vuonna 2008. Yhdysvallat ei voi mennä huonompaan suuntaan, mutta mitä tapahtuu Venäjällä?

Yhdysvallat elää suurinta johtajuuskriisiään sitten Richard Nixonin, jonka Watergate-skandaali kaatoi vuonna 1974. Terrorismin vastainen sota on ajanut Yhdysvallat Irakissa Vietnamin kaltaiseen painajaiseen, maan talous piiputtaa ja liittovaltion velka on ennätysmäinen.

Lähes mustaksi maailmanpoliittisen tilanteen tekee se, että demokratia on kriisissä niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissakin. Toisessa ei ole minkäänlaista sananvapautta, ja toisessa loukataan ihmisten perustuslaillisia oikeuksia esimerkiksi ihmisten pidättämisen ja oikeudenkäyntien suhteen.

Siksi on jopa huvittavaa, että Suomessa media ja jotkut poliitikot ovat huolissaan, miksi ulkoministeri Erkki Tuomioja ja presidentti Tarja Halonen eivät saa kutsuja Valkoiseen taloon? Miksi pitäisi? He ovat toistaiseksi lähes ainoita vallanpitäjiä, jotka ovat varovaisin sanakääntein arvostelleet Yhdysvaltojen nykymenoa.

Ennen olimme suomettuneita Neuvostoliiton suuntaan, nyt riski on suurempi Yhdysvaltoihin päin. YK:n väistyvä pääsihteeri Kofi Annan on aiheellisesti kyseenalaistunut Yhdysvaltojen linjattoman maailmanpolitiikan. Hyvä kysymys on sekin, miksi Israelille sallitaan ydinase, mutta Irania uhataan talouspakotteilla ja sodalla huomattavasti pienemmistä rikkeistä. Miksi maailma tukee Yhdysvaltojen väärää politiikkaa? Pelkästään rahan takia.

kari.vaisanen@hameensanomat.fi