Uutiset

Maailma on yhä nälkäinen

Piakkoin 5 vuotta täyttävä tyttäreni näki viikolla sanomalehdessä valokuvan nälän riuduttamasta sudanilaisesta lapsesta. ”Yök, miten ruma ja vanhannäköinen poika!”, paheksuva kommentti kuului.

Lehdenlukuni keskeytyi kuin salamaniskusta, ja mietin hetken, miten asian hänelle selittäisin. ”Kaikilla ei ole maailmassa riittävästi ruokaa. Siksi monet sairastuvat ja näyttävät tuollaisilta.”

Lapsenomainen lisäkysymys tuli samantien. ”Miksei se sitten ole pyytänyt vanhemmiltaan ruokaa tai sen äiti tai isä ole käynyt kaupassa sitä ostamassa?”

Niin, miksei? Selitäpä maailman ihmisten epätasa-arvoisuutta ja nälänhätää lapselle, joka on juuri pistellyt poskeensa ison lautasellisen suklaamuroja ja jonka suurin murhe hetki sitten oli valita, minkä kymmenistä Walt Disney -piirretyistä katsoisi.

Maailman terveysjärjestön WHO:n maanantaina julkaisema raportti kehitysmaiden tilanteesta oli karua luettavaa. Nälkä kalvaa ja tappaa kehitysmaissa yhä enenevässä määrin, vaikka YK:n tavoitteena on ollut puolittaa köyhyys etenkin Afrikassa ja Aasiassa vuoteen 2015 mennessä.

Syiksi epätoivottuun kehitykseen mainitaan muun muassa jatkuva väestönkasvu ja maatalouden huono tuottavuus, mitkä eivät liene YK:lle ja WHO:lle mitään yllätyksiä.

WHO myönsi myös, että lapsikuolleisuuden vähentäminen kahdella kolmasosalla seuraavan kymmenen vuoden aikana on mahdottomuus. Sitä, mikä maailmanlaajuisen organisaation työssä on mennyt pieleen, kun tavoitteisiin ei päästä, raportti ei kerro. Ikävä olisi tunnustaa, että tavoite on mahdoton. Sitä ei ainakaan kukaan haluaisi kuulla.

Kukaan ei vielä ole keksinyt yksiselitteistä ratkaisua siihen, miten maailmasta poistetaan köyhyys ja nälänhätä sekä niistä seuraavat sairaudet ja muut ongelmat.

Mitä siis voimme vastata lapsillemme, kun he kyselevät meiltä elämää suuremmista asioista?

Oikein ei ainakaan ole vastata rasistisesti, kuten valitettavasti joissain perheissä saatettaisiin tehdä. Pieni lapsi, joka ei vielä ymmärrä, mistä edes on kyse, matkii automaattisesti ihailemiaan vanhempiaan ja sisäistää totuutena muukalaisvihaa.

Jokainen voi kysyä itseltään, haluaisiko nähdä oman lapsensa istuvan sanomalehden kuvassa luut törröttäen nälkäkuolemaa odottamassa. Arpaonni on vain suosinut meitä, kun saamme elää maanosassa, jossa asiat ovat kunnossa.

Mikään ei maailmassa voi koskaan muuttua, jos me emme ensin korjaa omia asenteitamme ja selitä asioita oikeaoppisesti jälkipolvillemme. Ratkaisu kehitysmaiden nälänhätään kun lienee heidän käsissään.

susanna.lahdekorpi@hameensanomat.fi

Päivän lehti

14.7.2020