Uutiset

Maailma valmistautuu aikaan Castron jälkeen

Fidel Castro on hyvin mustavalkoinen, tunteita herättävä johtaja.

Kuuban johtaja Fidel Castro on sairaalassa ja luopunut vallasta välikaikaisesti veljensä Raúl Castron hyväksi. Ensi viikolla 80 vuotta täyttävä Castro on yksi maailman omaperäisimmistä ja pitkäaikaisimmista johtajista. Hän nousi valtaan nostattamansa vallankumouksen sankarina jo vuonna 1959. Vallankumouksen voitto oli avoin sodanjulistus Yhdysvalloille eivätkä naapurusten välit ole sen jälkeen olleet hetkeäkään normaalit.

Neuvostoliitosta mahtavan tukijan saanut Castro ja Kuuba olivat vuonna 1962 maailmanpolitiikan polttopisteessä. Neuvostoliitto rahtasi Kuubaan ydinohjuksia, jotka Yhdysvallat luonnollisesti koki uhaksi turvallisuudelleen. Muutaman päivä elettiin kolmannen maailmansodan partaalla, mutta kriisi laukesi suurvaltojen sopuun.

Fidel Castro on hyvin mustavalkoinen, tunteita herättävä johtaja. Joillekin hän on vallankumousromantiikan elähdyttämä vapaustaistelija, toisille verinen terroristi ja diktaattori.

Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alussa maailmalla uskottiin, että Castron johtaman Kuuban päivät ovat luetut. Maa on kuitenkin sinnitellyt kituuttaen eteenpäin kotikutoisessa sosialismissaan.

Maa ei enää vuosiin ole ollut Yhdysvalloille millään tavalla sotilaallisen uhka, mutta sillä on hyvä pelotella ja kiristää lisää rahaa puolustusbudjettiin. Juuri näin moni USA:n presidentti on menetellytkin.

Vaikka Fidel Castro vielä nousisikin sairasvuoteltaan, Kuuba on vääjäämättä suurten muutosten edessä. Sillä ei enää ole tukenaan Neuvostoliiton johtamaa sosialistista blokkia, joka tuki sitä kaikin mahdollisin tavoin maailmanvallankumouksen etuvartiona.

Köyhtynyt maa kärsii vuosikymmenet jatkuneesta USA:n julistamasta kauppasaarrosta. Sokeritulot ovat romahtaneet ja merkittävin tapa hankkia ulkomaanvaluuttaa, dollareita, ovat ne miljoona kuubalaista, jotka ovat paenneet Yhdysvaltoihin. He lähettävät rahaa kotimaassaan eläville sukulaisilleen.

Rahalähestysten ohella on maahan virrannut myös vastapropagandaa Castron julistamalle sosialistiselle totuudelle. 2000-luvulla on mahdotonta pitää kansaa täysin pimennossa. Tähän asti vastustajat on eliminoitu tehokkaasti eikä oppositiolle ole jätetty saarivaltiossa minkäänlaista elintilaa.

Mutta miljoona maasta paennutta kuubalaista odottaa kiihkeästi päivää, jolloin Castron pää lopullisesti kallistuu. Vallanvaihdoksesta ei välttämättä tule edes väkivaltaista, sillä jopa kiihkeimmät sosialistit ovat valmiit uudistuksiin.

Jo itsekin iäkäs Raúl Castro on parhaassa tapauksessakin vain ylimenokauden johtaja. Mikäli isoveli ei enää palaa etulinjaan, valta siirtynee toviksi muutamasta vanhasta vallankumouksellisesti koostuvalle kollektiiville. Sen tehtävänä on käynnistää yhteiskunnalliset uudistukset ja avata ikkunat maailmalle.

Yhdysvaltojen ei ole tarpeen esiintyä kovin voimakkaasti, sillä sen takapihalla vuosikymmeniä roihunut vallankumouksen palo alkaa luonnostaan hiipua.