Uutiset

Mielipide: Maailmalla asevoima – meillä joukkovoima

Joukkovoimaa: ammattiliittojen Helsingin rautatientorille koolle kutsumaan hallituksen säästötoimia vastustaneeseen mielenilmaukseen kokoontui noin kolmekymmentätuhatta ihmistä syyskuussa vuonna 2015.

Jokin aika sitten kirjoitin huolestuttavista ilmiöistä, joiden edessä maan laillinen demokratia uhkaa taipua tai on jo pitkälle taipunut. Silloin en ensisijaisesti ajatellut menossa olevaa tilannetta, jossa maan laillista hallitusta ollaan joukkovoimalla laittamassa polvilleen.

Taitaa olla niin, että kun voimaa on mahdollista käyttää, sitä herkästi käytetään vastuukysymyksiä ja toiminnan kohteita miettimättä.

Maailmalta tulee jatkuvasti esimerkkejä asevoimien vallanhaluisesta toiminnasta. Nobel-palkinnon saanut rauhanaktivisti on siinä leikissä köykäinen peluri.

Joitakin vuosia sitten ukrainalainen joukkovoima ajoi maan laillisesti valitun presidentin maanpakoon Venäjälle apua pyytämään. Sitä hän taisikin saada tutuin seurauksin jäätyneine konflikteineen. Sama kansa valitsi itselleen uuden johtajan. Formaatti on tuttu villin lännen välienselvittelyistä.

Mistähän Juha Sipilän pitäisi lähteä hakemaan apua, jos joukkovoima onnistuu hänet pois heittämään? Vai eikö mistään, sillä voiman käyttäjät näyttävät kohtelevan häntä ihan silkkihansikkailla ja panevatkin sijaiskärsijäksi maamme elinkeinoelämän. Poliittiselle lakolle se on hiukan väärä osoite.

Paremmin ymmärtäisin lakon poliittisen luonteen, jos valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden virkamiehet lähtisivät barrikadeille. Nyt he onneksi saavat tehdä työnsä rauhassa, ja ministerienkin palkka juoksee. Ja Sipilällä tiettävästi on jotain pahan päivän varalla siellä kuuluisassa kuoressa.

Asiantuntevat oikeusoppineemme ovat ennustaneet, että vireillä olevan lainmuutoksen seurauksena syntyy kymmeniä, ellei satoja riitajuttuja tuomioistuimiin, kun niiden avulla haetaan uuden lain tulkintaa.

Tämä spekulointi kuulostaa aika oudolta varsinkin, kun yhtään irtisanomista ei tiettävästi ole voinut vielä säätämättä olevan lain perusteella tapahtua.

Niitä kuuluisia ennustajaeukkoja näyttää olevan joka lähtöön ja asiantuntijoidenkin väri alkaa paistaa lävitse.

Olisi hauska tietää, onko työväki lain vastustajien mielestä niin kelvotonta, että heidän irtisanomistaan siitä syystä pelätään. Vai arvelevatko he, että yritykset kiiruusti rekrytoivat uutta väkeä päästäkseen heidän irtisanomisestaan nauttimaan. En usko kumpaankaan.

Sata vuotta kansallisen yhtenäisyyden rakentamista taitaa olla niin pitkä aika, että jotkut alkavat jo siihen pitkästyä? Laillisiakin oikeuksia tulisi kuitenkin käyttää vakaalla harkinnalla, kuten maamme korkea oikeusoppinut juuri äsken erästä ministeriämme isällisesti ojensi.

Antti Leinikka

Renko