Kolumnit Uutiset

Maailman monimutkaisuus ja oikeassa olemisen pakko

Olette varmaan tavannut henkilön, joka on kaikesta jotakin mieltä ja yhtä lailla kaikesta ehdottoman oikeassa.

Sanotaan häntä vaikka Kaleviksi (nimi keksitty). Hän on puhelahjainen ja voimakastahtoinen, hänen kykynsä kuunnella vastaväitteitä on usein aika matalalla tasolla.

Kalevi soittaa toimitukseen ja on oikeassa. Kaikki muut ovat väärässä.

Nyt seuraa räjähdysherkkä vaihe. Kalevi onkin käsittänyt jonkin asian niin perusteellisen väärin, että asia on hänelle rehellisyyden vuoksi kohteliaasti ilmaistava. Miten siitä päästään yli?

Sen jälkeen puhelimen äänestä erottaa, milloin siellä on Kalevi.

Totuus on arvossaan varsinkin näin vaalien alla, ja kansanedustajaehdokkaille on kamalin kauhun paikka se, jossa hän jää kiinni housut nilkoissa palturin puhumisesta.

Uusinta ruutia suoraan suuresta maailmasta on Faktabaari, joka selvittää internetin avulla poliitikkojen ja median esittämien väitteiden totuudenmukaisuutta. Joukkoistamalla jokin asiakysymys alistetaan internetissä mahdollisimman laajaan julkiseen arviointiin, jolloin niin sanotun totuuden oletetaan tulevan esille.

Anteeksi vaan, mutta en ihan valtavasti näe merkitystä sillä, että pureudutaan kiinni yksittäisiin detaljitietoihin? Se tuottaa tyydytystä lähinnä pikkusieluisille pilkunviilaajille, juuri heille, jotka haluavat olla koko ajan oikeassa. Faktathan ovat aina apinamaisesti opeteltavissa ja tarkistettavissa. Kysymys pitäisi olla enemmänkin asiatietojen kypsästä yhdistelystä ja oikeiden johtopäätösten tekemisestä.

Joukkoistetussa totuuskomissiossa on pahanlainen totalitarismin siemen. Monista isoista ja tärkeimmistä asioista ei ole olemassa lopullista totuutta, sen selvittää usein vasta aika, eikä sitä ainakaan saada selville internetin sotamiesneuvoston huutoäänestyksellä.

Toimittajan työssä on väkisinkin tullut oltua monta kertaa väärässä, ja olen huomannut, että oman kannan tarkistaminen on erittäin antoisaa. Oikeassa olemisen pakkoa olen yrittänyt veistää itsestäni pois, vaikka onhan se välillä lujassa. Onneksi olen ollut tietääkseni useimmiten väärässä vain peräti vaarattomissa asioissa.

Vuonna 1985 eli 30 vuotta sitten Helsingin Sanomien kesätoimittajan syvällä viisaudella julistin, että Seinäjoen Tangomarkkinat tukahtuvat pikavauhtia sauhuunsa. Ihan vähän pieleen meni. Niitä pahuksen tangojuhlia vietetään taas ensi kesänäkin.

Maailmasta on tullut niin paljon monimutkaisempi kuin ennen, ja kaikkinaiset rajat ovat hämärtyneet. Viattomuuden aika on ohi, jos sitä on koskaan ollutkaan. Asioita kerrotaan tunteiden kautta ja vaikutetaan ihmisiin mielivaltaisesti ja vailla mitään suunnitelmaa. Mielipiteitä sekoitetaan faktaan surutta. Mitä siinä on enää merkitystä niillä ehdottoman (muka) oikeilla nippelitiedoilla?

Päivän lehti

6.4.2020