Kolumnit Uutiset

Maailmanloppu peruuntui

On oikeastaan ihan kivaa, ettei maailmanloppu tullutkaan viime viikon perjantaina. Sitä ei yhtään kaivattu hämmentämään joulujuhlan korkeita hetkiä.

Huhut maailmanlopusta lähtivät liikkeelle, kuin Etelä-Amerikan maya-intiaanien jäämistöstä löytyi ikivanha kalenteri, joka päättyi viime perjantaihin. Kansainvälinen tiedeyhteisön olisi pitänyt olla kriittisempi ja pohtia analyyttisesti syitä, miksi kalenteri loppui.

Ehkä mayojen allakantekijältä loppui materiaali, sopivat kaarnalaatat. Porakin saattoi tylsyä tai meisselin varsi katketa. Mahdollisesti kalenterinkaivertajalle tuli henkilökohtainen maailmanloppu, valloittaja katkaisi kaulan tai skorpioni puri häntä kuolettavasti.

Mene tiedä, vaikka inkkariukko olisi saavuttanut lakisääteisen eläkeiän eikä suostunut saavuttamastaan edusta tinkimään.

Maailmanloppuja on odoteltu aina silloin tällöin. Meillä päin muistellaan yhä lahkolaisperhettä, joka 1930-luvulla sai varman tiedon juhannuksena tulevasti maailmanlopusta. Koska he olivat vakuuttuneita asiasta, pellot jäivät keväällä kylvämättä eikä lehmiäkään astutettu.

Juhannuksen alla valkoisiin pukeutunut väki odotti loppua veisaten vuorokaudet läpeensä. Maailmanlopun eräpäivänä, juhannuspäivänä nousi jumalaton ukonilma, joka vahvisti lopun alkaneen.

Kun päivä taas paistoi, perheelle tuli kiivas kiire aloittaa myöhästyneet kevättyöt. Naapuriapu oli enemmän kuin tarpeen, että perhe selvisi seuraavasta talvesta.

Neuvostoliitto, joka ei ateistisena valtiona välittynyt ollenkaan kirkollisista juhlapyhistä, omisti Teboil-öljy-yhtiön. Firma jakoi suomalaisasiakkailleen neuvostoliittolaisia seinäkalentereita, joissa juhlapäivät eli vapaat oli painettu punaisella värillä.

TB-kalenterissa niitä oli vain kaksi, vappu ja lokakuun vallankumouksen vuosipäivä. Jokainen muu päivä oli tavallinen työpäivä, jolloin oli määrä yhteisin ponnistuksin rakentaa sosialismia ja täyttää Gosplanin viisivuotissuunnitelmien tavoitteet.

Nykyisin kyseinen allakka saattaisi viehättää erityisesti EK:n uutta toimitusjohtajaa Jyri Häkämiestä, joka tivaa suomalaisilta lisää työtä. TB-kalenteri ja etenkin sen vastustaminen saattaisi puolestaan lähentää kirkkoa ja ammattiyhdistysliikettä.

Mistä mahtaneekaan kummuta sanonta, että joku on ”kännissä kuin allakantekijä?” Aivan huono selitys ei ole sekään, että se johtuu Helsingin yliopiston yksinoikeudesta, privilegiosta julkaista almanakkaa.

Yliopistolla oli 1700-luvulta aina vuoteen 1995, Suomen EU-jäsenyyteen saakka yksinoikeus suomen- ja ruotsinkielisiin almanakkoihin.

Niiden sesonkihan ajoittuu tunnetusti vuodenvaihteeseen. Kun allakka oli saatu markkinoille, uuden tekemiseen oli kosolti aikaa, jolloin huoleton pitkäkestoinen juopottelu sujui mainiosti.

Sellainen ei enää käy päinsä edes yliopiston kalenteritoimistossa. Taas kerran nähdään, kuinka monopolien murtuessa vapaa kilpailu on yksinomaan siunaukseksi ihmiskunnalle.