Uutiset

Maalainen asuu kaukana lähiruoasta

Lähiruokaa, lisäaineetonta, luomua, eettisesti tuotettua. Ruokabuumien keskellä perusäidin pasmat menevät aivan sekaisin, kun ruokaostoksilla on tarkoitus vain kerätä koriin ainekset kuusihenkisen perheen nälän taltuttamiseksi.

Viimeksi kuluneen viikon aikana olen kantanut kotiin ainakin perunoita, pastaa, makkaraa, jauhelihaa, lihaa, kanaa, juustoa, margariinia, leipää, vehnäjauhoja, kananmunia, porkkanoita, omenoita, päärynöitä, salaattia, tomaatteja, kurkkua ja kymmeniä litroja maitoa.

Mahdollisia epäeettisiä ostoksia tasatakseni olen ostanut omantunnon kolkuttelun tilkkeeksi reilun kaupan suklaata.

Pyörähdin ruokaostoksilla sekä talvisessa lähikaupassani että kaupungin marketissa. Lähiruoka ei juuri jääkaappiani täyttänyt, ja vallankin hedelmät olivat kotoisin aivan kaukomailta. Luomuruokaa käväisi ruokapöydässäni tomaatteina. Lisäaineita varoin laskemalla E-koodien määriä.

Todellisena lähiruokana olen perheelleni tarjonnut vain perunaa. Perunat on kasvatettu kotikuntani multavilla pelloilla. Tunnen viljelijän. Hänen potaattinsa kulkevat paperipussiin ilman isoissa keskusvarastoissa pyörimistä.

Salaatti oli lähiseudulla hohtavissa kasvihuoneissa kasvatettua, eivätkä kurkut ja porkkanatkaan olleet kovin kaukaa meille päin kulkeutuneet. Kananmunat olivat nimeltä tutusta kanalasta naapuripitäjästä.

Makaronipussit ja vehnäjauhot olivat maailmalta, jauhojen alkuperämaata en voi edes arvailla. Hedelmät saapuivat kaukomailta: päärynät näyttivät kivikovilta ja omenissa oli vahva vahakuori.

Kanojen ja lihanpalojen pakkausrasioissa kerrottiin lempeästi kenen tuottajan broilereita tai possuja paistinpannulla kääntelen. Samasta läänistä, mutta toisen maakunnan puolelta.

Maitolitrani oli pakattu monessa eri meijerissä, lypsetty kyllä suomalaisista lehmistä.

Meijerissä kierrätetty maito menettää kuitenkin alkuperänsä, purkkimaito tulee kuin tuleekin tehtaasta. Ainakin sen pienen tytön mielestä, joka totesi minulle kaataessani hänelle juomalasiin maitoa sinisestä tölkistä: Kuule, mä tykkään lehmänmaidosta. Tuolle aidolle lähiruoan ystävälle oikeaa maitoa, lehmänmaitoa, oli vain raakamaito suoraan tilalta.

En totisesti pystyisi elämään tällä vuosituhannella omavaraistaloudessa, vaikka löytyy sitä lähiruokaa sentään omastakin takaa: kuivattuja suppilovahveroita ja tädin pensaasta poimituista viinimarjoista höyrytettyä mehua.

Maaseudulla ei ole helppoa ostaa lähiruokaa talvella ja suoramyyntimyymälöiden loma-aikana. Trendikkään pirteät ruokapuodit kyläkauppatunnelmineen tuntuvat putkahtaneen ainoastaan kaupunkeihin.

Henkilökohtainen tilanteeni tosin muuttuu kesällä, kun voin kotini ikkunasta seurata lähiruoan kasvua kaalipellolla. Ja jo pääsiäisenä pääsen ostoksille Laitikkalan omaan lähiruokamyymälään.

anna-mari.henriksson-helmikkala@hameensanomat.fi