Uutiset

Maalta sinä olet tullut ja sinne taas mielesi tekee

Juuri näinä aikoina eletään kesäkaupan korkeita hetkiä. Suomi on lähes kiinni ja kansa lomailee. Nyt jos koskaan kesä kilahtaa kassaan.

Monen mökkikunnan palveluvarustus on viritetty kesän varaan. Kirkonkylien marketit ovat lievästi, mutta tietoisesti ylimitoitettuja, sillä mökkiläisten palvelun pitää sujua. Kesäkaupan tuotoilla kituutetaan monessa kaupassa yli hiljaisten kaamosten.

Ennen keskusliikkeiden valtakautta kauppias tai myymälänhoitaja tilasi kesälomalaisia varten totuttua parempaa tavaraa, sellaista, jonka kysyntä talviaikaan oli vähäistä. Kanta-asukkaiden suosiman Sunlight -saippuan rinnalle ilmestyi Luxia ja Rexonaa. Herrasväkeä varten myös liha- ja leikkeletiskin sortimentti laajeni huomattavasti. Nykyisen tiukan ketjuohjauksen aikana moiselle luovuudelle ja yrittäjyydelle ei ole enää tilaa.

Yhteiskunta on rakentanut erinomaisen valtatieverkoston palvelemaan pääkaupunkiseudulta pois pyrkiviä. Helsingistä lähtee jo neljään suuntaan nelikaistainen moottoritie. Silti ainakin juhannuksena, usein myös arkiviikonloppuina valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittää tieto, että hesalaisten corollat ovat taas jumissa nelostiellä Lusin ja Mikkelin välissä.

Mitä tapahtuukaan, kun miljoona-asukkainen pääkaupunkiseutu hylkää mökkielämän eikä enää vaellakaan maaseudulle? Vantaanjokisuulla varttuu sukupolvi, joka koostuu jo kolmannen polven kaupunkilaisista.

Vastoin kuin vanhemmillaan ja isovanhemmillaan heillä ei ole enää yhtään sontaa varpaidensa välissä. Heidän mummolansa eivät ole kaukana maaseudulla, vaan Jakomäessä, Koivukylässä ja muissa suurten muuttovuosien aikaisissa betonilähiöissä.

Sukuhaudat ovat tuota pikaa Malmilla tai Honkanummella, ei susirajan takana etäisten periferioiden hiljaisilla kirkkomailla. Nousevalla metropolisukupolvella ei ole enää mitään siteitä eikä asiaa maaseudulle hyttysten syötäväksi edes kesällä.

Helsingin seudulta saattaa jo lähivuosina hakeutua vallan toisenlaista porukkaa maaseudun rauhaan. Vuodenvaihteessa on tulossa voimaan laki, joka sallii myös laitoksissa asuvien ihmisten vaihtaa kotipaikkaa. Mitä enemmän pääkaupunkiseudun vanhusten surkeista oloista paasataan, sitä enemmän on lähtijöitä. Ei olisi ihme, jos vanhan mieli tekee loppuvuosiksi lapsuutensa maisemiin. Sellainen on kovin inhimillistä.

Tuskin Helsingin kaupungillakaan on mitään sitä vastaan, että sille veronmaksunsa lopettaneet ihmiset vaihtaisivat maisemaa. Nuori työvoima on edelleen tervetullutta, mutta vanhat ja vaivaiset joutavat lähteä.

Laajamittaiseksi äityvä paluumuutto tietäisi maakunnissa kovia aikoja jo ennestään tiukoilla olevalle kunnalliselle vanhustenhuollolle. Rahat loppuisivat alkuunsa ja vähäkin ennustettavuus katoaisi. Siirtokorvauksista tuskin kukaan puhuu mitään. Pääkaupunkiseudun kunnat eivät maksa eurokaan siitä, että joku muu hoitaa niiden vanhukset. Korvauksista ei puhuttu silloinkaan, kun Helsinki imi maakunnista koulutettua nuorta työvoimaa.

Päivän lehti

5.4.2020