fbpx
Uutiset

Maanpuolustuksen alasajoa

Hyvät pojat! Mikä sinisilmäisyys on iskenyt nykyisiin päättäjiimme? Säästäväisyys -ja moraalisyillä ajetaan tietoisesti maanpuolustustamme alas.

Jalkaväkimiinoista päätettiin luopua, kun kehitysmaissa sodissaan katkovat niillä jalkojaan. Suomen miinat varastoissa eivät kenenkään jalkoja katko, mutta olisivat halpoja ja tehokkaita puolustusaseita. Venäjä ja Yhdysvallat eivät niistä luovukaan.

Jo nyt lakkautetaan varuskuntiakin jonkun miljoonansäästön nimissä. Todetaan, ettei ole vihollisiakaan näköpiirissä.

Mutta onhan meillä idässä edelleen epävakaa Venäjä, tosin ystävyyssopimuksineen. Niin oli ennen talvisotaakin. Oli Tarton rauha ja hyökkäämättömyyssopimus silloisen Neuvostoliiton kanssa.

Niihin luotettiin kuin pukki suuriin sarviinsa, laiminlyötiin säästäväisyyssyistä maanpuolustuksen kehittämisestä “malli Kajanderilla”, etteivät aseet turhaan vanhene.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Stalin lavasti Mainilan laukaukset, sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksen ja lähetti kymmenet divisioonat pikamiehittämään Suomea. Tehdyillä sopimuksilla ei ollut edes vessapaperin arvoa.

Me sotiemme veteraanisukupolvi maksoimme kalliin hinnan isiemme “sinisilmäisyydestä” maanpuolustuksen kehittämisessä. Mutta Suomi säilyi.

Varuskuntia on aikoinaan perustettu maanpuolustuksen käytännön asioita varten. Samalla ne ovat olleet myös paikkakunnillaan maanpuolustushenkeä ja yleistä turvallisuutta edistäviä yksiköitä sekä paikallisia työnantajia. Ympäristön varusmiehilläkin oli lyhyet lomamatkat.

Helsingin ilmapuolustuksen hävittäminen on hölmöyden huippu. Kylmän sodan aikana, kun Tshekkoslovakia miehitettiin, kuulin kuinka näppärästi hoidettiin kahden lentokentän valtaus. Myöhään illalla tuli Moskovasta turistilento. Miehet menivät vessaan ja tulivat sotilaspuvuissa aseineen ulos ja ottivat haltuunsa kentän avainpaikat. Ilmasilta oli siten turvattu. Silloin TVH:n väestösuojeluorganisaatiossa myös lentokentät kuuluivat vastuualueeseeni. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin. Noinhan voisi käydä meillekin.

Onneksi Hyrylän tykeillä olisi silloin hallittu Helsinki-Vantaan lentokenttää ja ajamalla kalustoa kiitoteille olisi estetty äkillinen valtaus.

Kokeiltiinkin nopeutta kalustolla sulkea kiitotiet. Jyväskylässä ajettiin tykki kiitotien päähän. Kohta kierteli diplomaattiauto kentän ympäristössä. Muidenkin tärkeiden kenttien lähellä oli vielä silloin varuskuntia, vaan ei ole enää esimerkiksi Vaasassa ja Oulussa.

Kovan miehityksen kokeneet Baltian maat liittyivät Natoon heti, kun se oli mahdollista. Meillä vaan jahkaillaan vanhaan “suomettumisen” malliin.

Juuri ennen talvisotaa yritettiin pohjoismaista puolustusliittoa. Mutta kun Moskova ärähti, ei Ruotsikaan uskaltanut.

Liittyminen ajoissa Natoon olisi meille turvatakuu. Suomenlahden eteläranta on jo Naton suojassa. Venäjällä voidaan päätellä, että Naton vastapainoksi tulisi pohjoisranta olla heidän täydellisessä vallassaan. Vielä parempi, jos koko Suomikin Lappia myöten. Öljykuljetusten turvaaminen kelpaisi verukkeeksi. Niin olisimme jälleen yksin itänaapurin mielivallan armoilla.

Kun Suomi olisi Naton jäsen, Venäjän ja Naton raja olisi melko suora Jäämereltä Keski-Eurooppaan. Naton “sateenvarjon” alla Venäjän tärkeät öljy- ja kaasutoimitukset jatkuisivat rauhassa, koska ne ovat Nato-maillekin välttämättömiä.

Nykytilanteessa maanpuolustuksen heikentäminen on erittäin tuomittavaa, lyhytnäköistä päivänpolitiikkaa isänmaallisiksi tunnetuilta henkilöiltä. Se voi myöhemmin tulla kalliiksi.

Tiedän, ettei mielipiteilleni anneta suurtakaan arvoa. Mutta kun talvisodassa vertani vuoti Karjalan hangille ja vammojakin jäi käydessämme katkeraa puolustussotaa “malli Kajanderin” säästöaseilla eli polttopulloilla ja osaksi ensimmäisen maailmansodan aseilla, tahtoisin neuvoa teitä nuorempia päättäjiä tutkimaan tarkoin Suomen historiaa, ettei tehdä samoja virheitä ja laiminlyöntejä kuin ennen.

Kaarlo J. Laaksonen

sotaveteraani ja TVH:n ex-suojelujohtaja

Lammi

Menot