Kolumnit Uutiset

Maapallo ei uhrauksitta pelastu

Tolkun ihmisenä päätin osallistua maapallon pelastustyöhön ja kokeilin nyhtökauraa. Tarmokkaiden ja palkittujen hämeenlinnalaisnaisten innovoima, kovasti ylistetty ja kiitelty tuote on toistaiseksi niukkuushyödyke. Vakikauppaamme sitä tulee pieni erä lauantaiaamuisin ja vähät revitään heti käsistä. 

Avulias pikkusisko lähetti paketin Kotkasta. Ilman häntä huima kaurakokeilu olisi siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.

Suomalaisille kaura (Avena sativa) on tuttu vilja. Kuulun ikäluokkaan, jolle puurolautanen lykättiin eteen kotona, koulussa ja armeijassa. Noina vuosina Jukan kaurapuurokiintiö tulikin koko lailla täyteen. 

Kaura on edelleen tärkeä, Elovena-hiutale on kestänyt aikaa ja on Koskenlaskija-juuston tapaan suomalaisista suomalaisin tavaramerkki. Elovena-tyttö on etevä myyjä kenties siksi, että hän vastaa suomalaista naisihannetta.

Juustopaketin etiketin mallina puolestaan oli oman ilmoituksensa mukaan Lapin kuuluisin jätkä ja miehen malli, Nätti-Jussi. 

Kaura on aina voimaannuttanut myös kotieläimet, sillä tuotetaan maito, muna ja liha. Kun Suomi sotien jälkeen kiskottiin pulasta vaurauteen, urakan uurasti noin 400 000 hevosta, kauran ja heinän voimalla.

Yhden hevosen rehustukseen tarvitaan hehtaarin verran peltoa. Nykypuheet bioenergiasta ovat vain vanhan kertausta. Puolisen miljoona kaura- ja heinähehtaaria varmisti maa- ja metsätalouden vetovoiman. 

Suunnilleen sama peltoala muuten on nykyisin liikaa ja erilaisissa paketeissa. Kun valakka 1960-luvulla vaihtui Valmetiin, syntyi maatalouden ylituotantoa, koska traktori ei liiku kauralla.

Nyhtökaura ei ole erityisen kaunista katseltavaa. Visuaalinen vaikutelma jää vaatimattomaksi. Kaurasta, herneestä ja pavusta haudutettu mössö muistuttaa keitettyä lihaa ja myös tuntuu siltä. 

Paistettuna sen maku on aika vaatimaton, mutta jostakin on tietysti tingittävä, kun maapalloa pelastetaan.

Toki sitä syö, ennen kuin selkäänsä ottaa.

Kasvisravintoon liitetään usein reilun kaupan moraalisesti ja eettisesti korkeatasoinen leima.  Kotimaisen kauran tilahinta on vain 125 euroa tonnilta.

Parinkympin nyhtökilohinnalla kate on kohdillaan, mutta erityisen reilu ketju pellolta pöytään ei kaikille lenkeilleen ole.

Käsitykseni hyvästä ruuasta on syntynyt kodissa, koulussa, työpaikkaruokaloissa ja ravintoloissa. Nyhtökaura ei sitä alkuunkaan vastaa.

Näyttää vahvasti siltä, ettei siitä ole kaurankulutukseni lisääjäksi. Vegaania minusta ei tule, mutta minua ei millään muotoa haittaa, jos sellaiseksi ryhtyy tai on jo. Osuuteni maapallon pelastamiseksi hoidan jotenkin muuten.

Pyrin olemaan pilkkaamatta kasvissyöjiä, mutta toivon, ettei meitä lihaa syöviäkään joka käänteessä valisteta mieltymyksemme ja tapojemme turmiollisuudesta.

Varmemmaksi vakuudeksi ja vierotusoireiden välttämiseksi nyhtökauran maistiaisten jälkiruuaksi oli ihan pakko laatia tuhti hirvenlihavoileipä.

Jukka Viitaniemi
viitaniemet@pp.inet.fi
Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.