Uutiset

Maatalouden rakennemuutos jatkuu vielä

Kymmenkunta vuotta sitten EU-jäsenyyden liikkeelle sysäämä maatalouden rakennemuutos on vielä kesken. Maaseudun Tulevaisuus -lehden teettämän selvityksen mukaan nyt tuotannossa olevasta noin 67¿700 maatilasta lopettaa lähes joka viides. Tällöin vuonna 2012 Suomessa tuotannossa olisi enää 55¿000 maatilaa.

Maatalouden kehityssuunta on tuskin tullut kenellekään yllätyksenä. Jo 1980-luvulla laadittiin ennusteita, jotka ovat osoittautunet varsin oikeansuuntaisiksi.

Vuosikymmenen puolivälissä aloitettiin ministeri Toivo Yläjärven (kesk.) johdolla laatia Maatalous 2000 -ohjelmaa. Komitean pääsihteerinä oli tohtori Kalevi Hemilä, jonka ministerikaudella ohjelma alkoi toteutua. Siinä ennakoitiin tilaluvun putoavan jyrkästi ja yksikkökokojen suurenevan pienviljelmistä suuriin ja keskisuuriin.

EU-jäsenyyden alkaessa vuonna 1995 Suomessa viljeltiin noin sataatuhatta maatilaa. Tuolloin niiden määrä oli jo laskenut huippuvuosista. Ensi oireet rakennemuutoksesta olivat ilmassa jo 1970-luvulla, kun peltoja ja lehmiä ”paketoitiin”. Muutaman hehtaarin kokoiset rintamamiestilat tyhjenivät ensimmäisinä.

Suomessa ei vastakaan tarvinne turvautua tuontiruokaan, sillä pääosa pelloista säilyy viljeltyinä ja kotieläintiloilla yksikkökoot kasvavat. Kehityksen mahdollistaa nopeasti kehittynyt automaatio. Tietokoneet ohjaavat ruokintaa ja robotit hoitavat lypsyn.

Samalla maataloudesta tulee entistä alttiimpi riskeille. Koneinvestoinnit ja lisämaiden ostot katetaan lainapääomalla. Satojen, jopa tuhansien eläinten navetoissa ja sikaloissa eläintautiepidemiat tietäisivät mittavia menetyksiä.

Tulevaisuuden maataloustuottajat ovat suhteellisen nuoria ja epäilemättä velkaisia. Vaikka tuotanto perustuu edelleen perheviljelmiin, moni työvaihe on ulkoistettu. Urakoitsijat, todennäköisesti viljelijöitä hekin, hoitavat esimerkiksi peltotyöt kylvöstä sadonkorjuuseen saakka. Tiloilla keskitytään vain ydinosaamiseen, sillä aikaa ei juuri muuhun ole.

Yhteiskunnallisesti perusmaatalouden rakennemuutos merkitsee lisää vaikeuksia maaseutuvaltaisille kunnille. Niistä aktiiviväestö vähenee edelleen ja eläkeläisten joukko kasvaa, huoltosuhde vinoutuu. Syvää maaseutua uhkaa autioituminen ellei maatalouden tilalle löydy uusia elinkeinoja.

Tulevissa EU:n ja kansallisista varoista rahoitettavissa maaseudun kehittämisohjelmissa painopistettä on edelleen siirrettävä perusmaataloudesta muihin maaseutuelinkeinoihin. Hoito- ja hoivapalvelut, maaseutumatkailu, urakointi- ja alihankintatyöt korvaisivat osittain niitä työpaikkoja, joita pelloilta ja navetoista katoaa.

Jo pitkään huippukalliina pysytelleet öljy ja sähkö ovat sysänneet liikkeelle lukuisia suunnitelmia bioenergian osuuden lisäämiseksi. Ideoita on toki ollut jo vuosikymmeniä, mutta niillä on ollut enintään paikallista merkitystä.

Tänään ei edes puolen miljoonan peltohehtaarin valjastamista energian tuotantoon pidetä mahdottomana, joskin ala vaikuttaa kovin suurelta.

Maataloustulo saattaa joillakin tiloilla jo lähivuosina kertyä maitolitrojen ja viljakilojen sijaan myydyistä kilowattitunneista.
Suomessa ei vastakaan tarvinne turvautua tuontiruokaan.