fbpx
Uutiset

Maausko jälleen koetuksella

EU:n komission tiedonanto unionin maatalousuudistuksen päälinjauksista sai Suomessa myötäsukaisen vastaanoton. Edes tuottajajärjestö MTK ei sitä suoralta kädeltä tuominnut. Uudistettavien tukien myötä viljelijöitä patistetaan suojelemaan ympäristöä entistä tehokkaammin. Viherlinjaus askarruttaa, mutta ei kuitenkaan pelota.

Paras kohta tiedonannossa on Euroopan pohjoisimman maatalousmaan näkökulmasta, että epäsuotuisille alueille suunnattu LFA-tuki jatkuu vuoden 2013 jälkeenkin. Kansallisten tukien maksatukseen ei ole tulossa esteitä. Tämä on hyvä uutinen erityisesti eteläsuomalaisille viljelijöille, joille kaikkea tällä hetkellä maksettavaa tukea ei pohjoisen tuen tapaan ole sementoitu pysyväksi.

Perusperiaatteet ovat hahmollaan, mutta tukien euromääristä ei kenelläkään ole vielä edes kunnollista arvausta.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) kehui tuoreeltaan komission linjausta ja riemuitsi Suomen saaneen kaikki keskeiset vaatimuksensa läpi. Elintarviketuotanto jatkuu pääpiirteissään entisellään, lähiruoka saa lisää arvostusta ja ruuantuotanto laajenee koko Euroopassa. Ministeri ennustaa ruuan kysynnän ja hinnan maailmanmarkkinoilla kasvavan, joten tuottajilla on edessään nykyistä paremmat päivät.

Ministerin kuuluukin olla ylpeä työstään, joskin kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että komission tiedonanto on ensimmäinen pohjaesitys. Isot väännöt ovat vasta edessä. EU:n suurten maatalousmaiden, muun muassa Saksan, Ranskan ja Puolan kannoilla on painoarvoa ja on varmaa, etteivät ne äänettömiksi yhtiömiehiksi romanialaisen maatalouskomissaari Dacian Ciolosin johtamassa reformissa.

Edellisen maatalousuudistuksen jälkeen EU on kasvanut 27 maan yhteisöksi. Mukaan on tullut maatalousjätti Puolan ohella monia keskisen Itä-Euroopan maita, joissa maataloustuotannolla on merkittävä osuus niiden kansantaloudessa.

Yksin se, että maatalouspotin jakajia on tullut lisää, nostaa tulevien neuvottelujen vaikeusastetta. Pienellä porukalla sopiminen on yleensä helpompaa kuin suurilla foorumeilla.

Ratkaisut unionin uudesta maatalouspolitiikasta tehdään vasta parin-kolmen vuoden päästä ja sen sisällöstä neuvottelee kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostettavan hallituksen maatalousministeri.

Maataloustuottajille lähivuodet merkitsevät taas uutta epävarmuuden aikaa. Vaikka suurista linjoista olisikin kohtalainen varmuus, tulevien päätösten vaikutukset tavalliselle maatilalle ovat vielä arvailuja.

Tilanpito on pitkäjänteistä työtä, maatalouden investoinnit ovat kalliita ja edellyttävät pitkiä kuoletusaikoja. Huonoin vaihtoehto olisi, että maatalouden rakennemuutos ja pyrkimykset tuottavuuden nostoon pysähtyvät toviksi. Epävarmuus hyydyttää investointihaluja ja vähentää sukupolvenvaihdoksia.

Maausko oli kovalla koetuksella kansallisen maatalouspolitiikan ajoilta eikä EU-jäsenyys ole juurikaan tuonut siihen lisää ennustettavuutta.

Menot