Uutiset

Mac on camp, camp on post

Jos sähköpostisäilöön onnistuu soluttautumaan Hyvä kiertokirje -otsikkoinen viesti, on sisällönkin oltava ainutlaatuinen. Ja sehän on: MacGyver-juomapeli!

Hip!

Peli etenee niin, että laitetaan Ihmemies-jakso pyörimään ja otetaan huikka aina, kun ruudussa näkyy jokin sähköpostin listauksista, eli esimerkiksi silloin, kun joku kysyy what are you doing MacGyver, Gyver selittää mitä hän tekee, Gyver keksii jotakin, Gyver löytää jotakin, Gyverin elämänsuuruinen suhde sarjan sankarittareen paljastuu ja niin edelleen.

Viestiä lukiessa hihityttää ääneen, ja se siirtyy tallennettavien kansioon.

Alkaa fiilistely.

Ihmemies MacGyver kuuluu lapsuuden action-sankareihin, samaan settiin kuin Ritari Ässä, Katuhaukka ja Miami Vice. Suomen televisiossa Gyver käy jo kolmatta kertaa, ja kuten tapoihin kuuluu, Mäkki on lokeroitu tietyn ilmiön alle.

Camp-asenne tarkoittaa muun muassa kultinomaista suhtautumista roskana pidettyihin elokuviin tai sarjaohjelmiin. Nimitys syntyi USA:ssa 60-luvun lopun Batman-sarjan myötä, koska sen päivittäiseen lähetysaikaan campusten luentosalit olivat tyhjillään.

Camp-ilmiö taas laatikoidaan postmodernismiksi kutsutun suuntauksen alle, jolloin syntyy humanistis-matemaattinen yhtälö: Mac on camp, camp on post. Yhtälöllä tuskin lienee suurempaa kysyntää kiihkeimmissäkään gyveristipiireissä, mutta ainahan post-ajassa on tilaa yhdelle ylijäämäturhuudelle.

Asioihin hurahtaminen on postmodernismia positiivisimmillaan. Mäkki onkin nyt Se Mun Juttuni: vanhasta Suosikista repäisty Gyver-juliste päätyi uudelleen seinälle ja myös Gyver-tunnarin tapailu pianonkoskettimilla tuntuu tavoittelemisen arvoiselta taidolta.

Oman kortensa camp-kekoon kantoi myös kielinero koulukaveri riimittelemällä 80-luvun sankarisarjoja omiksi repliikeikseen: Mitäs tässä, sanoi Ritari Ässä. Voi raukka, sanoi Katuhaukka. Kenties, sanoi Ihmemies.

Ollaksemme täyden kympin gyveristejä testasimme juomapeliä camp-Gyver-kaverini kanssa, tosin absolutistiversioksi sovellettuna. Korvasimme huikat tukkimiesviivoilla, katsoimme sarjaa ja hihittelimme:

Tunnari! Räjähdys! Mäkki hivelee takatukkaansa! Mäkki keksii jotakin! Mäkki löytää jotakin! Mäkki hivelee takatukkaansa taas!

Mäkin myötä mieleen änkeää väkisin Helena Anhavan runo: Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa…

Otan sanat tosissani: En ikinä päästä itseäni siihen ikään tai asemaan, etten voisi viettää viikonloppua kahden Gyverini kanssa.

On turvallista, kun DVD:ssä on seuralainen, joka estää ensin ydinsodan syttymisen nirhaamalla pari piuhaa poikki sveitsiläisen armeijan monitoimilinkkarilla, puistaa sitten nyrkkiään lyötyään dorkilta vaikuttavat pahikset maihin ja sivelee kaiken päätteeksi takatukkaansa pieni hymynkare kasvoillaan.

Samantekevää, olenko umpicamp tai tosi post, pidän kaveri Gyverista.

paivi.hautalahti@hameensanomat.fi