Uutiset

Madventures-mies Riku Rantala asui lapsena Intiassa ja ahmi naisten viihdelukemistoja - Nyt Rantala ja muut Finlandia-diktaattorit paljastavat kirjasuhteensa

Finlandia-kirjakisassa päätösvalta kuuluu yksinvaltiaille. Seppo Puttonen valitsee vuoden parhaan romaanin, Virpi Suutari tietokirjan ja Riku Rantala lastenkirjan.
Riku Rantala on nähty tänä syksynä Docventures-sarjassa sekä Keisari Aarnio Talk Showssa. Hän valitsee tämän vuoden parhaan lasten- ja nuortenkirjan.

Vuonna 1993 se tapahtui, Suomen kirjallisen elämän veretön vallankumous.

Vuoden parhaiden kirjojen valinnassa luovuttiin porukkapäätöksistä, junttaamisesta, kompromisseista, äänestelystä.

Finlandia-kisan lopullinen valta luovutettiin diktaattoreille.

Sen verran demokratiaa sentään säästettiin, että yksinvaltiaat päätettiin vaihtaa vuosittain.

Niinpä Erkki Liikanen, Lasse Pöysti, Paavo Lipponen, Tarja Halonen, Hector tai Matti Rönkä ovat päässeet ratkaisemaan kirjojen ja kirjailijoiden kohtaloista vain kerran.

Diktaattorin valta on suuri. Maineen ja kunnian lisäksi hän päättää rahasta.

Voittajan pankkitilille tupsahtaa 30 000 euroa. Lisäksi voittajakirjojen myynti moninkertaistuu.

Tänä syksynä kaunokirjallisuuden ylintä valtaa käyttää toimittaja Seppo Puttonen. Tietokirjallisuuden mahti on ohjaaja Virpi Suutarilla. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden valtikkaa puristaa tv-tuottaja Riku Rantala.

Millaisia kirjaihmisiä he ovat? Mitä kolmikko on kirjoista oppinut? Ja millaisia kirjoja diktaattorit aikovat palkita?

 

Lue myös: Kuvaus tehdasyhteisön verisestä sisällissodasta tuotti Tieto-Finlandian – kirja muistuttaa, miten helposti hulluus pääsee irti

Lue myös: Siiri Enorannan kuumottavan ajankohtainen nuorisokirja voitti lajinsa Finlandian

Lue myös: Mestari palasi 28 vuoden jälkeen – Olli Jalosen urasta olisi tullut erilainen ilman kohtalokasta Saint Helenan matkaa

 

1. Mikä oli ensimmäinen kirja, josta jäi jälki tajuntaasi?

Puttonen:Ollin oppivuodet on ensimmäinen kirja, jonka sain koulussa palkinnoksi siitä, että osasin lukea hyvin.

– Kirjallisuuden ymmärtämiseen silmiäni avasi Søren Kierkegaardin
Viettelijän päiväkirja, jonka luin lukioikäisenä. Siitä ymmärsin, miten ihmismieli voidaan vietellä. Sitähän kirjallisuus parhaimmillaan on.

Suutari:Topeliuksen ja Andersenin sadut. Olin lapsena paljon sairaana ja isäni luki minulle näitä kirjoja myös sairaalassa. Ne olivat jännittäviä ja lohduttavia.

Rantala:Utelias Pupu Tupuna on kirja, jonka avulla opin lukemaan nelivuotiaana. Muistan sen hetken yhä: vuosi oli 1978 ja sijainti kapiaisten vuokratalo Helsingin Kruununhaassa.

– Ensimmäisen romaanini luin seuraavana vuonna. Se oli Lassie palaa kotiin. Molemmat kirjat ovat edelleen tallessa.

 

2. Kerro asia, jonka olet lukemalla oppinut elämästä.

Puttonen: – Suvaitsevuus ja ymmärrys siitä miten moninaista ihmiselämä voi olla.

– Hyvä kirja ei synny vastakohtaisuuksien etsimisestä, kuten hyvä elämäkään ei onnistu niin. Jokaisessa elämäntilanteessa on mahdollisuus valita ratkaisu, jolla voi pyrkiä hyvään.

Suutari: – Ainakin sen, että kaikki ihmiset ovat rationaalisen kuorensa alla irrationaalisia ja ristiriitaisia olentoja.

Rantala: – Miltei kaikki, mitä olen elämästä oppinut, on peräisin kirjoista.

– Kun muutin kuusivuotiaana perheeni kanssa Intiaan, luin siellä yksinäisyyttäni kaikki rauhanturvaajien vaimojen jälkeensä jättämät Femina-pokkarit ja Ursula Pohjolan-Pirhoset.

– Opin paljon Kaarina Maununtyttärestä ja rakkaudesta!

 

3. Onko joku Finlandia-kirja joskus vienyt jalat alta?

Puttonen: – Vastaus vaatisi pitkän listan. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta Sofi Oksasen
Puhdistus, Riikka Pelon
Jokapäiväinen elämämme, Laura Lindstedtin
Oneiron ja Juha Hurmeen
Niemi.

– Lisäksi haluan mainita viime vuonna ehdokkaana olleen Miki Liukkosen
O:n.

Suutari: – Sofi Oksasen Puhdistus oli väkevä lukukokemus.

Rantala: – Totta kai, monikin. Esimerkiksi Juha Hurmeen Niemi, Ville Kivimäen
Murtuneet mielet ja Aino Havukaisen ja Sami Toivosen
Tatun ja Patun Suomi ovat kuluneet käsissäni.

 

4. Paljasta, millaisia kriteerejä diktaattorina käytät?

Puttonen: – Lukiessa mietin, miten kirja onnistuu luomaan tarinoiden kautta uskottavan ajan- ja ihmiskuvan. Minkälaista kielirekisteriä kirjailija käyttää, miten hän saa vieteltyä minut uskomaan lukemaani, liikuttumaan, olemaan huolissani kuvitteellisten ihmisten tulevaisuudesta ja onnellisuudesta.

Suutari: – Käytän valinnassa sydäntä ja järkeä. Tietokirjan pitää olla tiedollisesti tarkka mutta sen tulee puhutella myös tunteen tasolla.

– Etsin teosta, jossa näkyy syvällisen tutkimuksen ohella omintakeinen käsiala.

Rantala: – Kolmen pojan isänä en pysty näkemään itseäni diktaattorina – valtani on murentunut kuin päähenkilöllä Gabriel García Márquezin romaanissa Patriarkan syksy.

– Saattaa jopa olla, että lasteni vaikutus näkyy valintaa tehdessäni.

 

5. Keksitkö konstin, millä ihmiset innostuisivat lukemaan?

Puttonen: – Jokaisen vanhemman pitäisi lukea lapsilleen iltasaduiksi kirjoja.

– On tutkittu, että sellainen lapsi, jolle on luettu ja joka on lukenut itse, hallitsee noin 70 000 sanaa. Kirjoja vaille jääneen lapsen sanavarasto on vain 15 000 sanaa. Lukemalla lapsilleen vanhemmat turvaavat heille lähtökohdat elämään.

Suutari: – En olisi lukemisen laskusta kovinkaan huolissani, vaikka lukemisen alustat muuttuvat. Ihmiset eivät lakkaa lukemasta, vaikka välillä tuntuu, ettei nuoriso tee muuta kuin tuijottaa Youtube-videoita.

– Lukemisen ja tiedonkeruun tavat muuttuvat, emmekä me vanhemman polven fossiilit edes ymmärrä miten.

Rantala: – Lapsuudenkodissani luettiin paljon yhdessä, ja sama näyttää tehoavan omankin jälkikasvun lukuinnostukseen.

– Tietyissä teoksissa lukukiiman herätti myös vanhempieni kielto: ”Ei kannata lukea tätä kirjaa, tätä ei ole tarkoitettu sinun ikäisellesi”.

– Vanhemmiten asia on päinvastoin: monia lukemiani kirjoja ovat hyvät ystäväni suositelleet.

 

6. Jos Painettu kirja, Sähkökirja ja Äänikirja tappelevat, kuka voittaa?

Puttonen: – Painettu kirja ilman muuta. Koneet kaatuvat, käyttöjärjestelmät menevät lukkoon, tiedostot posahtavat taivaan tuuliin ja pilvipalvelusta karkaavat tarinat bittihautoihin.

– Kirja perinteisenä esineenä on minulle edelleen tärkeä. Vaikka työni takia olen joutunut lukemaan paljon kirjoja tabletilta pdf-muodossa, silti pidän paperisesta kirjasta.

Suutari: – Vanhan liiton ihmisenä suosikkini on painettu kirja kuin myös joka-aamuinen printtilehti. En ole kokeillut äänikirjaa, mutta radion ystävänä varmaankin pitäisin myös siitä.

– Tietokoneruutuja inhoan; niiden tuijottelu kuuluu työhön. Konkreettisen kirjan avulla pääsee muualle, arvokkaampaan maisemaan.

Rantala: – Kaikilla on paikkansa: sähkökirjaa luen matkoilla, koska 20 kirjaa painaisi rinkassa liikaa. Painettu kirja taas sopii riippumattoon, laiturinnokkaan ja sänkyyn – ja äänikirjat bussiin, autoon ja lenkille.

– Kyllä maailmaan formaatteja mahtuu, sisältö on kuitenkin tärkein.

 

7. Miltä hyvä painettu kirja näyttää, tuoksuu, tuntuu, maistuu?

Puttonen: – Hyvin vanha lapsuuden muistikuvani on, kun pyhäkoulussa opettaja käänsi sivua ja hiveli kämmenellään kirjan pysymään auki.

– Saan vieläkin melkeinpä sen äänen mieleeni. Vanha kirja jopa tuoksuu viisauksia.

Suutari: – Riippuu kirjan iästä. Vanha kirja tuoksuu jokaiselta sen omistajalta.

Rantala: – Tietokirjailijana tähtihetkeni on, kun saan uuden teoksen painotuoreena käteen. Uusi kirja tuoksuu jopa paremmalta kuin naisten fillarien satulat.

 

8. Jos olisit Finlandia-diktaattorin sijasta päivän ajan maailman diktaattori, mitä tekisit?

Puttonen: – Määräisin kivihiilelle ja öljylle tiukat käyttörajoitukset, lisäisin panostusta aurinko- ja tuulienergiaan.

– Purkaisin kiky-sopimuksen ja lyhentäisin työaikaa, jotta ihmisille jäisi aikaa opiskeluun, lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Suutari: – Perustaisin ympäristödiktatuurin, jossa meidän laiskojen ihmisparkojen ei tarvitsisi tehdä yksilöllisiä ympäristöpäätöksiä vaan maapalloa suojelevat määräykset koskisivat meitä kaikkia.

Rantala: – Määräisin hirmukäskylläni jämäkät toimet ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi, ostaisin vaimolleni kukkia ja menisin perheeni kanssa syömään.

Kolme diktaattoria jakaa rahaa ja mainetta

Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen valitsee vuoden parhaan romaanin. Muun muassa Aamun kirja -ohjelmista tunnettu Puttonen jäi hiljattain eläkkeelle Yleisradiosta ja oli sen jälkeen ohjelmapäällikkönä vastuussa lokakuun alussa järjestetyistä Turun kirjamessuista.

Dokumenttiohjaaja Virpi Suutari valitsee vuoden parhaan tietokirjan. Suutari on palkittu kahdella Jussi-patsaalla ja useilla kansainvälisillä palkinnoilla. Viimeisin dokumentti Yrittäjä (2018) kiertää parhaillaan festivaaleilla pitkin maailmaa.

Toimittaja, tietokirjailija ja tv-tuottaja Riku Rantala päättää, mikä oli vuoden paras lasten- tai nuortenkirja. Madventures-matkailusarjalla 2000-luvun alussa julkisuuteen pongahtanut Rantala on saanut yhdessä työparinsa Tuomas Milonoffin kanssa valtion tiedonjulkistamispalkinnon sekä Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Miesten tämän syksyn kirja on nimeltään Selviytymisopas – Maailma muuttuu, näin jäät henkiin (Johnny Kniga).

Kisaviikot käyntiin

Palkintotuomarit valitsevat voittajakirjat kolmen esiraadin laatimilta ehdokaslistoilta. Tietokirjojen raatia vetää viestintä- ja yhteiskuntasuhdepäällikkö Johanna Vesikallio, lasten- ja nuortenkirjaraatia tutkija Myry Voipio ja kaunokirjaraatia professori Heta Pyrhönen.

Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistetaan 5.11., lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat 7.11. ja kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat 9.11.

Kaikki Finlandia-palkinnot jaetaan 28.11.