Kolumnit Uutiset

Mahaa vääntää, pyörryttää ja oksettaa

Ylioppilaskirjoitukset ovat kuin pitkän matkan juoksu: kannattaa tehdä parhaansa ja katsoa, mihin se lopulta riittää.

Kevään abiturienttien ei kannata näinä päivinä murehtia sen paremmin menneitä kuin tulevia. Elämänpituinen lenkki on vasta alkumetreillä.

Paraskaan valmistautuminen ei aina takaa lopputulosta. Joka tapauksessa onnistumisten ja epäonnistumisten määrä on keskimäärin tasapainossa.

Reilu reputus on toisinaan hyvinkin kunnioitettavaa. Jos möhlit, möhli tyylikkäästi, perusteellisesti ja kunnolla.

Muutama pieni yksityiskohta on hyvä ottaa huomioon loppukirin alkaessa.

Niin kauan on toivoa, kun on uusia yrityksiä. Jos menee ensimmäisellä kerralla pieleen, niin toisella kerralla voi mennä paremmin tai mikäli mahdollista: vielä huonommin.

Kaikki, mihin voi itse vaikuttaa, on helppoa, pelkkää järjestelykysymystä.

Asiallisen huollon merkitystä ei voi liikaa korostaa. Nyt kun kaikki muu (lukeminen, opiskelu ylipäätään) on hoidettu, voidaan kaikki vielä pilata hermoilulla.

Varataan kaikki tarpeelliset välineet, kynät ja kumit rauhassa etukäteen ja pannaan sinne koriin tai muovilaatikkoon. Varataan myös riittävästi oikeanpaksuista varalyijyä. Varmistetaan riittävän aikainen herätys.

Ota mukaan hyvät eväät ja värvää mieluiten asialle kestävyyslajien asiantuntija. Verensokeri on pidettävä tasaisena, tai jos se joka tapauksessa heittelee, on varattava mukaan riittävän tehokkaita ja nopeavaikutteisia piristeitä, laillisuuden rajoissa toki.

Paketti on pidettävä kasassa. Se tarkoittaa sitä, ettei kesken kokeen saa ruveta huutamaan hysteerisesti, vaikka kysymykset ovatkin usein äärimmäisen typeriä, epäolennaisia ja kerta kaikkiaan väärin asetettuja. Laita vaikka hetkiseksi silmät kiinni ja keskity.

Älä hätäänny, jos aivosi menevät ns. lukkoon. Joskus ne vain menevät. Jatka vastaamista: jos et muista tarkasti, niin luota intuitioon. Se on usein oikeassa.

Aamulla herätessä mahaa vääntää, oksettaa ja pyörryttää. Jos oksettaa, oksenna, mutta mieluiten kotona ja mahdollisimman hallitusti. Pyyhi suupielesi ja lähde ajoissa kokeisiin. Olo on kevyt kuin keijukaisella.

Yleensä riittää, että hengität muutaman kerran rauhallisesti raitista ulkoilmaa.

Lopulta parasta ylioppilaskirjoituksissa on ikiaikaisesti se, että joskus ne ovat ohi.

Löysin oman ylioppilasaineeni vanhoista papereista. Se oli kaikessa nuoruuden itsevarmuudessaan elämäni käännekohtia: kirjoittaminen sujui 1970-luvun lopun laiskimmalta lukiolaiselta. Vähän myöhemmin oivalsin, että joku hullu jopa maksaa siitä.

Viimeistään nyt 35 vuoden päästä huomaan, miten mahdottoman vähän sitä voikaan maailmasta tietää, saati ymmärtää.