Uutiset

Mainosmies valtaa lastenhuoneen

Lastenohjelmien välit täyttyvät lelumainoksilla. Ja ohjelman loputtua monessa perheessä alkaa ruinaus ja hammasten kiristely. Lapsi kun haluaa saada ruudun ihanat lelut ja onnellisen tunnelman myös omaan huoneeseensa.

Lapsille on mukava tehdä mainoksia, koska lapsiin on helppo vaikuttaa. Lapsen oman identiteetin kehitys on vielä niin alkutaipaleellaan, että hän ei osaa vastustaa mainosmiehen kutsua.

Kun ensimmäinen isku lastenhuoneen oveen on isketty, ei vie aikaakaan, kun mukava mainosmies on jo vallannut itselleen mukavan sopen lapsen sängyn vierestä.

Asia on yksinkertainen: lapset eivät osaa vastustaa markkinointia, siksi lapsia pitää suojata mainonnalta. Ensimmäinen ja toimiva askel voisi olla mainostulvan pienentäminen lasten maailmasta.

Mainokseton lastenviihde on kuitenkin unelma, joka markkinatalouden maailmassa on mahdoton toteuttaa. Koska raha ei vain puhu, vaan suorastaan huutaa, lasten suojaamisen keinoiksi jäävät säädökset ja vanhempien järjenkäyttö.

Kuluttajavirasto on koonnut kymmenen kohdan ohjeet siitä, millaista lapsille suunnatun mainonnan tulisi olla. Ohjeiden yksi kohta on, että lapsille tehty markkinointi on heti voitava tunnistaa mainonnaksi.

Miten on kuitenkaan edes mahdollista erottaa lapsille tehty mainonta lapsille tehdystä viihteestä? Lastenohjelmista valtaosa kun on valjastettu kaupallisten tuotemerkkien käyttöön. Lastenohjelmissa seikkailevat samat sankarit kuin kaupan hyllyilläkin.

Jos Pokemon-ohjelman mainostauolla näytetään mainosta, jossa iloiset lapset leikkivät Pokemon-korteilla, ei lapselta voi odottaa, että hän ymmärtää ohjelman loppuneen ja mainosten kutsuhuutojen alkaneen.

Ohjeita tarvitaan, mutta niiden toteutumista valvovan taakka on melkoinen.

Lapset kohtaavat mainontaa koko ajan ja usein huomaamattaan. Missään ei ole turvassa, jo koulumatkalla ympärille vyöryvä mainosmäärä voi olla valtava.

Jos mainoksilta ei voi välttyä, on niiden kanssa opittava elämään. Koska lapsen korviin lupaukset paremmista kavereista ja iloisemmista leikeistä kuulostavat tosilta, on vanhemman otettava ikävä todellisuuteen herättäjän rooli.

Niin vanhempien kuin koulujenkin olisi otettava tiukka linja tavaraan ja mainoksiin. Lapselle on kerrottava, että kaikki mitä mainostajat sanovat, ei ole totta, ja että tavaralla ei saa täyttä elämää.

Kuitenkin, kun lapsi itkee krokotiilinkyyneleitä viimeisimmän lelun perään, saa lastenhuoneeseen tunkeutunut mainosmies usein vanhemmat lähtemään mukaan leikkiinsä.

Kiihtyvässä kilpavarustelussa voitolla on se, kenellä on uusimmat ja kalleimmat lelut. Oman lapsen ei haluta jäävän muita huonommaksi.

Ikävintä kilpaleikissä on tietysti se, että lopullinen voittaja ei ole lapsi eivätkä vanhemmatkaan. Markkinamies kyllä nukkuu tyytyväistä koiranunta.

ANNI ERKKO

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja

anni.erkko@hameensanomat.fi

Päivän lehti

31.3.2020