Uutiset

Maito oli kyläkaupan vetonaula

Lempi Salo kurkistaa ulos kotinsa ikkunasta Hattulan Vanhankirkontiellä. Hän kertoo seuraavansa mielellään ohikulkijoita ja liikennettä alhaalla Pälkäneentiellä.

Tapa tuli tutuksi niinä vuosikymmeninä, jolloin Salo piti kauppaa ja katseli ikkunasta, onko asiakkaita tulossa. Huomenna 90 vuotta täyttävä Lempi Salo asuu edelleen samassa talossa, jossa kauppakin oli.

– Minulla käy kotiapua ja poikani Matti auttaa. Onneksi terveys on säilynyt aika hyvänä, hän sanoo.

Lempi Salo perusti kaupan Herniäisiin 1950-luvun puolivälissä.

– Mieheni Urpo kannusti minua, sillä hän tiesi, että olin lapsesta asti ollut kiinnostunut myymälätyöstä. Hän oli muurari ja jatkoi sitä työtä, joten kauppa oli minun vastuullani.

Lempi Salo kävi jo pikkutyttönä aputöissä kotikylänsä kaupassa ja työskenteli sodan aikana 1940-luvulla Nihattulan osuuskaupan hoitajana.

Herniäisissä kyläläiset ottivat Lempin kaupan omakseen, ja varsinaiseksi vetonaulaksi osoittautui maito. 1950-luvulla maaseudun kaupoissa ei yleensä myyty maitoa, vaan sitä haettiin suoraan maataloista, jos itsellä ei ollut lehmiä.

– Taloissa vähän kyllästyttiin siihen, että maidonhakijat tulivat kolistelemaan nurkkiin heti aamusta. Siitä minä keksin ottaa maidon myyntiin, Lempi Salo kertoo.

Hän muistelee, että naapurikauppias Katinalasta ihmetteli maidonmyyntiä.

– Hän sanoi, että ei sitä kannata myydä, siitä tulee pelkkää tappiota. Mutta enhän minä sitä tappiolla joutunut myymään. Ja kohta meillä alkoi käydä asiakkaita Katinalastakin, hän myhäilee.

Aluksi kaupasta myytiin irtomaitoa asiakkaitten omiin astioihin. Salo muistelee, että mittojen kanssa sai olla tarkkana.

– Moni yritti, että olisin antanut vähän ylimääräistä, mutta eihän sellainen kaupanpito olisi kannattanut.

Myöhemmin maitoa alettiin myydä pulloissa ja sitten pusseissa ja purkeissa. Maidon lisäksi Lempin kaupasta sai muita elintarvikkeita, varsinkin kuivatavaraa ja leipää.

Lempi Salo jäi leskeksi vuonna 1969. Hän jatkoi kaupan pitoa 1970-luvun lopulle, jolloin hän jäi eläkkeelle. Sen jälkeen kauppa toimi vielä muutaman vuoden ulkopuolisin voimin. Salo asui välillä Hämeenlinnan puolella, mutta muutti takaisin Herniäisiin.

– Viihdyn täällä hyvin. Kun on maalla syntynyt niin maalla on mukava asua, ja tässä on kaikki mukavuudet.

Päivän lehti

26.5.2020