Uutiset

Maitokannu tarakalle ja suunnaksi huoltsika

Uusi tutkimustieto koskettaa harvoin yhtä kouriin ja jalkoihin tuntuvasti omaa arkea kuin Kuluttajatutkimuskeskuksen selvitys päivittäistavarakaupan saavutettavuudesta vuosina 1995-2005.

Tutkimus tehtiin Turun, Lahden ja Mikkelin kaupunkiseuduilla, mutta yhtä todelta sen lopputulema vaikuttaa Hämeenlinnassakin. Se kuuluu näin: yhä harvempi suomalainen voi ostaa maitonsa ja leipänsä kävelyetäisyydeltä kodistaan.

Meitä kaupattomilla seuduilla asuvia on nyt yhteensä neljännesmiljoona. Määrämme on kasvanut parin viime vuoden aikana 15 prosentilla.

Viitisentoista vuotta sitten lähin ruokakauppa sijaitsi kahden korttelin päässä kotoa. Valikoimat eivät olleet kummoiset, mutta hyllyiltä löytyi aina se puuttuva mauste ja wc-paperia. Kauppa lopetti toimintansa ja satunnainen asiakas poti huonoa omaatuntoa. Kuulostaako tutulta?

Seuraavaksi lähin ruokakauppa sijaitsi puolen kilometrin päässä. Se sinnitteli 90-luvun loppupuolelle asti. Omatunto pääsi hieman helpommalla, sillä seuraava etappi oli jo tuttu, isojen valikoimien market.

Tämä kauppa ei enää asetu tutkijoiden käveymatkamääritelmän rajoihin, joka on 500-1000 metriä. Ja pahus, kun se ei osu millekään luontevalle reitillekään, kuten työmatkan varrelle.

Näin korttelikaupassa piipahtajasta kehittyi kaksi tehoiskua viikossa tekevä ostoslistan vanki. Kauppapäivän pystyy pilaamaan pelkkä huono sää tai keli. Polkupyörän tarakalla kulkee useammankin päivän säilykepurkit ja tuoremehutölkit, mutta jalan kulkevalla niskan kiristyminen, hartioiden lyhistyminen ja käsien vanuminen ylittää kaikki fysioterapeutin suositukset.

Entä millaisia kanssa-asiakkaita kaupassa tapaa? Tutkijoiden mukaan yhä useammin itsensä kaltaisia. Ruoka on ihmiselle sen verran tärkeä asia, että sen saatavuus vaikuttaa osaltaan asuinpaikan valintaan.

Erilaiset asuinalueet homogenisoituvat entisestään. Aikuiset ja eläkeläiset hakeutuvat keskustoihin, joissa kauppoihin pääsee kävellen. Lapsiperheet taas suosivat taajamien laidoilla sijaitsevia pientaloalueita, missä kaupan palvelut ovat harvinaisempia. Koska lapsien liikutteluun tarvitaan autoa joka tapauksessa, jää heidän tehtäväkseen täyttää pelloille ja valtateiden varsille rakennetut kauppakeskukset.

Keskustan kaupassa törmäilevät rollaattorit, hypermarketin parkkialueella tila-autot. Tylsiä visioita molemmat.

Kauppojen loitontumisesta huolimatta on valtakuntaan syntynyt viime vuosina kolmisensataa uuttakin kauppaa. Näistä kolmanneksen muodostavat huoltamojen kylkiin liiskatut liikennemyymälät.

Keskustan ulkopuolella asuva, autoton ravinnon – ja ilmastonkin – ystävä näkee tilanteessa melkoisesti ironiaa. Edessä häämöttää tulevaisuudenkuva, jossa maitokannu paiskataan pyörän ohjaustangolle ja suunnaksi otetaan lähin bensa-asema.

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi