Uutiset Suonenjoki

Mansikat mätänisivät pelloille ilman ulkomaista kausityövoimaa

Nykyisin mansikan satokausi saattaa kestää jopa kolme ja puoli kuukautta. Tämä voi olla suomalaiselle opiskelijalle liian pitkä ja työttömälle liian lyhyt aika. Kuva: Tapio Tuomela, arkisto Kuva: Tapio Tuomela
Nykyisin mansikan satokausi saattaa kestää jopa kolme ja puoli kuukautta. Tämä voi olla suomalaiselle opiskelijalle liian pitkä ja työttömälle liian lyhyt aika. Kuva: Tapio Tuomela, arkisto

Ariadna Koshelevaa väsyttää. Edellisenä päivänä tehty matka Petroskoista Suonenjoelle kesti kymmenen tuntia, ja yöunet ovat jääneet lyhyiksi. Työt mansikanpoiminnassa alkoivat heti aamulla.

Kosheleva, 42, on työskennellyt suonenjokelaisella mansikkatilalla joka kesä seitsemäntoista vuoden ajan. Nykyisin hänen olisi vaikea kuvitella, ettei tulisi kesäksi Suonenjoelle. Työyhteisöstä on tullut melkein kuin toinen perhe.

Kotimaassaan Venäjällä suomen kielen opettajana työskentelevä Kosheleva kertoo, että Suomeen tulo kesäisin on hyvää kieliharjoittelua. Fyysinen työ tuo myös lepoa ja vaihtelua.

– Kotona Petroskoissa minulla on aina päässä paljon ajatuksia.

Myös palkka houkuttelee. Opettajana Petroskoissa Kosheleva tienaa noin 500 euroa kuukaudessa. Suomessa maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa vähimmäispalkka on 8,57 euroa tunnissa, joten tavanomaisilla työtunneilla kesän kuukausipalkka nousee vähintään yli kaksinkertaiseksi kotimaan ansioihin verrattuna.

Kotimainen työvoima ei riitä

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton toiminnanjohtaja Miika Ilomäen mukaan ulkomainen kausityövoima on elinehto suomalaisille marjanviljelijöille.

–  Tiloilla voi olla kolmestakymmenestä kolmeensataan työntekijää. Harvaan asutulla maaseudulla ei yksinkertaisesti ole (kotimaista) työvoimaa, Ilomäki sanoo puhelimessa.

Maatalouden kausitöihin tarvitaan Ilomäen mukaan 10 000–15 000 kausityöntekijää vuosittain. Suurin osa heistä työskentelee marjatiloilla. Pääosa tilojen marjanpoimijoista tulee Ukrainasta, Venäjältä ja Valko-Venäjältä.

Suonenjoen seudun marjanviljelijäin yhdistys ry:n (SSMY) toiminnanjohtaja Leena Koponen puolestaan arvioi, että kausityövoiman tarve yksistään Suonenjoen seudulla on jopa 2 000–3 000 henkilöä.

Koshelevan työnantaja Pauliina Kovanen pitää mahdottomana, että useita tuhansia suomalaisia kerääjiä löytyisi alueelta. Kovasen Metsäpellon mansikat -tilalla työskentelee kesän kiireisimpänä sesonkina 55 kausityöntekijää Ukrainasta, Venäjältä ja Valko-Venäjältä – eikä yhtään suomalaista.

“Työ on aiempaa vaativampaa”

Kotimaisten kausityöntekijöiden määrä mansikkapelloilla on vähentynyt huomattavasti esimerkiksi 1990-luvulta. Itsekin nuorena kesätöissä mansikoita poiminut Kovanen on pohtinut ilmiön syitä.

Esimerkiksi satokauden pidentyminen on tehnyt työstä aiempaa vaativampaa. Nykyisin satokausi saattaa kestää jopa kolme ja puoli kuukautta. Tämä voi olla suomalaiselle opiskelijalle liian pitkä ja työttömälle liian lyhyt aika.

Ympärivuotista työtä ei Kovasen marjatilalta löydy.

Suomalaisten palkkaaminen olisi Kovasen mukaan haastavaa myös siksi, että ulkomaisiin kausityöntekijöihin on syntynyt tiiviit suhteet. Koshelevan tavoin monet kerääjät palaavat tilalle useana kesänä.

Kovasen mielestä ryhmädynamiikan kannalta on parempi, että työntekijät ovat tuttuja keskenään. Metsäpellon tilalla kausityöntekijät asuvat yhteismajoituksessa 2–8 hengen huoneissa.

SSMY:n toiminnanjohtaja Koponen kertoo, että suomalaisten into hakea kausitöitä on laskenut ainakin Suonenjoen seudulla. Jos julkiseen hakuun laitettuun työpaikkaan ei tule kotimaisia hakijoita, voi työntekijän palkata EU:n ulkopuolelta.

Koposen mukaan viljelijöiden kokemus on, että avoimiin työpaikkoihin alkaa heti tulla hakemuksia Venäjältä ja Ukrainasta.

– Mutta ensimmäistäkään suomalaista hakemusta ei ole tullut. STT