Uutiset

Marjanpoimijan on ponnisteltava pohjoisessa kovaa

Sotkamon entisen meijerin vastaanottolaiturilla käy kansainvälinen kuhina, kun Arctic International Oy:n thaimaalaiset poimijat palaavat metsästä. Sormet ovat pitkän päivän jäljiltä mustikassa, mutta niin ovat myös peräkärryt.

Marjalaatikot eivät ole täyttyneet ilman antaumuksellista uurastusta kainuulaismetsissä.

Ensimmäistä kertaa Suomessa olevan Thanet Changkwianin mukaan poiminta on nyt kovaa hommaa, sillä liikkeellä on paljon poimijoita ja hyvälaatuista mustikkaa antavat metsäalat ovat pieniä. Marjapaikkojen tiedustelijat saavat olla tarkkana.

Thanetin mukaan mustikkaa tarttuu tällä hetkellä mukaan noin 50 kiloa päivässä, mutta päivät vaihtelevat. Välillä kertyy vähemmän ja välillä enemmän.

Yli sadan kilon saaliskaan ei ole ihme hyvästä marjakosta, mutta toimitusjohtaja Janne Naapangin mukaan poimijan keskimääräinen päiväsaalis asettuu nyt 50–80 kiloon. Eniten mustikkaa kertyy etelässä ja pohjoisen saaliit asettuvat skaalan alapäähän.

– Kyllä se vähän nousemaan päin on, Naapanki katsoo eteenpäin.

MARJASADON vaihteleva kehitys onkin muuttanut yhtiön suunnitelmia siten, että yli puolet poimijoista poimii eteläisen Suomen mustikoita. Yhtiön remmissä on 515 thaimaalaista poimijaa, joiden piti alun perin jakautua puoliksi Lappiin ja Kainuuseen.

Siirto etelään johtuu siitä, että alueen sato on laadultaan parempi ja määrältään isompi. Naapanki kuvaa etelän antia hyväksi ja pohjoisen satoa keskinkertaiseksi. Hän arvioi, että keskinkertaisuuden syy piilee sateiden runsaudessa ja auringonpaisteen vähäisyydessä.

Poimijajoukot liikkuvat edelleen sadon perässä, mutta Naapanki ei odota isoja muutoksia tämänhetkiseen tilanteeseen.

– Tilanne on stabiloitunut tähän, hän kuvaa ja kertoo, että Kainuun mustikoita korjaa talteen noin sata Arctic Internationalin poimijaa.

Majoitus järjestyy etelässäkin leirikeskuksissa, lomakylissä ja entisissä koulurakennuksissa. Sotkamossa hyödynnetään myös meijerin tiloja.

NAAPANGIN mukaan poimintapäiviä kertyy edelleen noin 70, vaikka mustikkasato myöhästyi ja myös puolukkasato myöhästyy. Poimijat saapuivat heinäkuun loppupuolella ja heidän viisuminsa päättyvät lokakuun alussa.

Poimijoille kertyvät kokonaistulot ovat vielä arvailujen varassa, mutta Naapangin mukaan poimijalle jää kulujen jälkeen yleensä noin 3 000 euron keskimääräinen nettoansio. Noin 70 päivällä jaettuna se tarkoittaa reilun 40 euron päiväansiota.

Viisumin myöntämisen perusteena on, että vuorokaudessa täyttyy 30 euron minimituloraja. Naapanki ei näe isoa riskiä sille, että minimituloraja jäisi saavuttamatta tänä vuonna.

– Siihen ainakin parhaamme yritetään, hän vakuuttaa ja kertoo, että pieni osa poimijoista ei yleensäkään kykene poimimaan siihen tahtiin, että raja ylittyisi tasan tarkkaan.

Naapangin mukaan puhdistamattoman mustikan poimijahinta keikkuu nyt noin 1,2 eurossa, mutta hinta on nousussa. Puolukan poimijahinta on perinteisesti pienempi, mutta toisaalta mustikan hinta on nyt varsin alhainen.

Poimijat ovat varautuneet myös tatteihin. Hyvä sato merkitsee reilua lisätienestiä marjojen rinnalle.

Kaikilla ansioilla on merkitystä, kun Naapangin mukaan riisinviljelijän vuosipalkka asettuu noin 1 100 euroon.

Thanet käyttää tienestinsä muun muassa lastensa koulutukseen ja arkisesti ruokaan. Joku poimija ostaa auton, joku lehmän.

Hannu Mustonen

Asiasanat

Päivän lehti

3.4.2020