Uutiset

Märkä turkki ei lämmitä eikä vesi kuulu talvipesään – Siilit ovat lauhan talven vuoksi pulassa, mutta se ei tuo muillekaan pelkkää hyvää

Horrostavien lepakoiden tai käärmeiden tilannetta voi vain arvailla. Monien lajien kohdalla yhtäkkiset pakkaset saattavat olla paha paikka.
Luolissa ja kellareissa horrostaville lepakoillekin jatkuva heräily on rasite, sillä saalishyönteisistä ei ole tietoakaan. Tutkija arvioi pohjanlepakkokannan kärsivän ilmaston lämpenemisestä. Kuva: Jami Jokinen
Luolissa ja kellareissa horrostaville lepakoillekin jatkuva heräily on rasite, sillä saalishyönteisistä ei ole tietoakaan. Tutkija arvioi pohjanlepakkokannan kärsivän ilmaston lämpenemisestä. Kuva: Jami Jokinen

Kun vesi valuu talvipesään eikä ulkona ole ruuanmuruakaan, voi talvi olla kohtalokas.

Talvi on ollut suuressa osassa Suomen eteläpuoliskoa erittäin lauha ja märkä. Pakkasen puute ei tarkoita kaikille eläimille helpotusta vaikeaan vuodenaikaan, vaan pikemminkin päinvastoin.

Yksi tyypillisimmistä kärsijöistä on siili.

– Siileistä on tullut ilmoituksia paljon enemmän kuin normaalitalvina, kertoo Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Nella Muurinen.

Yhdistyksen vapaaehtoiset hoitavat luonnonvaraisia eläimiä eri puolilla maata. Heillä on tällä hetkellä hoidossa lähes sata siiliä.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa siilihoidokkeja on nyt parisen kymmentä. Märkä talvi on pääkaupunkiseudulla jo tavallinen tuttavuus, joten määrä ei toistaiseksi ole kovin poikkeuksellinen.

– Määrä riippuu aina myös siitä, millainen poikasvuosi on ollut, huomauttaa eläintenhoitaja Laura Pulli.

Vesi pilaa pesän ja turkin

Sade tai maata pitkin valuva vesi kastelee siilin talvipesän ja siellä horrostavan siilin.

Koska märkä pesä ja turkki eivät lämmitä, kuten pitäisi, siili keskeyttää horroksensa ja joutuu lähtemään liikkeelle. Pahimmillaan märkä keli vaihtuu suoraan pakkaseksi.

– On hankalaa, jos horrostavat tai talviunta nukkuvat lajit joutuvat heräilemään. Siilien kannalta pahinta on vaihtelu, Pulli sanoo.

Vaikka ulkona olisi plussakeli, ei hyönteissyöjälle ole tarjolla ravintoa. Horrosta varten kerätty rasvakerros ohenee eikä uutta, kuivaa pesääkään välttämättä löydy.

Korkeasaaren villieläinsairaalassa on parikymmentä talteen otettua siiliä, muissa hoitoloissa satakunta. Pahinta siileille on kastuva talvipesä. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari Zo
Korkeasaaren villieläinsairaalassa on parikymmentä talteen otettua siiliä, muissa hoitoloissa satakunta. Pahinta siileille on kastuva talvipesä. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari Zo

Ota siili heti talteen

Talvipesänsä menettäneen siilin kohtalona onkin usein kuolla nälkiintyneenä kylmään.

– Jokainen tähän aikaan liikkeellä oleva siili on väistämättä pulassa, eikä selviä omin avuin kevääseen, Muurinen korostaa.

Siili olisikin tärkeää ottaa heti talteen ja aloittaa sen jälkeen hoitopaikan etsintä – ei toisin päin.

– Kaikkia siilejä ei valitettavasti saada hoitoon. Siili liikkuu yllättävän nopeasti, eikä löytäjä aina ymmärrä pitää sitä silmällä koko ajan.

Pakkaset voivat tehdä uuden piikin

Monien lintulajien kohdalla lauha talvi on sen sijaan tarkoittanut lähinnä pitkää syksyä.

Suomeen on jäänyt runsaasti varsinkin muuttavia vesilintuja. Korkeasaaressa tai Heinolan lintutarhan potilasmäärissä se ei kuitenkaan ole näkynyt, mihin on looginen selitys.

– Kun järvet alkutalvella jäätyvät, niin siihen asti pärjänneet siipirikot joutuvat pulaan ja meille tulee piikki. Nyt isot järvenselät ovat vielä auki, kertoo Heinolan lintutarhan hoitaja Olli Vuori.

Monet lajit venyttävät muuttoa joka vuosi sen mukaan, millaiset olosuhteet ovat. Linnut siirtyvät etelämmäs vasta, kun on pakko.

Järvillä puolisukeltajien olosuhteet ovat jo huonot, sillä matalat vesialueet ovat jäässä. Esimerkiksi Korkeasaaren villieläinsairaalaan onkin päätynyt joutsenia ja sorsia.

Selillä on kuitenkin yhä runsaasti kokosukeltajia, joiden tilanne voi pahentua, mikäli pakkanen pukkaa päälle pikaisesti.

– Jos linnut eivät jaksakaan enää lähteä muutolle, se näkyy varmasti meillä uutena piikkinä, Vuori arvelee.

Hoidossa olleiden lintujen palautuksiin lauha talvi on vaikuttanut sen sijaan positiivisesti. Se on mahdollistanut petolintujen vapauttamisen takaisin luontoon aiemmin kuin yleensä.

– Nuoret petolinnut ovat huonoja saalistamaan, ja siksi niitä ei yleensä vapauteta sydäntalvella vaan vasta keväämmällä. Mutta esimerkiksi viime viikolla vapautimme nuoren kanahaukan, kun on niin lauhaa.

Tauditkin leviävät lauhalla tehokkaammin

Lauha talvi lisää myös tartuntatauteja. Varsinkin epäsiististä ruokintapaikasta voi tulla varsinainen lintujen tautipesäke.

– Esimerkiksi punatulkku ja urpiainen syövät maassa ruokintapaikan alla, ja saavat helposti salmonellan, Olli Vuori kertoo.

Vuoren mukaan valistus on kuitenkin mennyt perille, ja lintuja ruokkivat ihmiset ovat oppineet varsin hyvin pitämään ruokintapaikat siisteinä.

Paljaita ja verisiä paiseita aiheuttavaan avipox-virukseen eli linturokkoon siivoaminen ei todennäköisesti auta.

Tauti kiusaa erityisesti talitiaisia. Sairastuneet linnut useimmiten kuolevat kovilla pakkasilla, mutta lauhana talvena ne voivat levittää tautia pidempään.

Mitä tapahtuu lepakkoluolissa?

Hoitoon päätyy erityisesti eläimiä, jotka elävät ihmisen lähellä tai ovat vesilintujen tapaan suuria ja näkyviä. Mitä vetinen talvi tekee ihmisen näkymättömissä, on iso kysymysmerkki.

Esimerkiksi horrostavilla lepakoilla on hyvin tarkat vaatimukset talvehtimispaikkansa kosteuden ja lämpötilan suhteen. Luolassa tai vaikkapa kellarissa talvehtiva lepakko voi vaihtaa siellä sopivampaan sopukkaan ja jopa siirtyä muualle, mutta tilanne on sama kuin siileillä: ilman ravintoa raja tulee äkkiä vastaan.

Mitä lämpimämpää on, sitä lyhyemmäksi horrosjaksot jäävät.

– Lepakoiden rasvavarastoista 80–90 prosenttia kuluu talvella näihin lyhyisiin heräämisiin, eli ne ovat energeettisesti tosi kalliita lepakoille. Jos virkoamiset lisääntyvät, mutta saalista ei ole saatavilla, niin on mahdollista että lepakoilla eivät riitä rasvavarastot kevääseen asti, kertoo lepakkotutkija, tohtorikoulutettava Anna Blomberg Turun yliopistosta.

Tutkimustietoa ei vielä ole

Blomberg korostaa, että tutkimustietoa lauhojen talvien vaikutuksista Suomen lepakkokantoihin ei ole, joten päätelmiä on tehtävä ulkomaisista tutkimuksista.

Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa elävien lyhythäntälepakoiden kuolleisuus on lämpimien talvien aikana kasvanut. Laji talvehtii kuitenkin puunkoloissa, kun taas Suomessa tyypillisiä horrospaikkoja ovat luolat, kaivokset ja kellarit.

– En yhtään uskalla lähteä arvailemaan, miltä noissa meidän horrospaikoissa nyt näyttää ja ovatko lepakot siellä missä tavallisesti tähän aikaan vuodesta, Blomberg sanoo.

Esimerkiksi pohjanlepakko on sopeutunut horrostamaan nimenomaan kylmissä olosuhteissa ja pitkiä aikoja.

– Yleisellä tasolla se tulee kärsimään ilmastonmuutoksesta ihan senkin takia, että se ei pääse enää vetäytymään pohjoisemmaksi.

Joko pian tulevat poikasetkin?

Säät voivat sotkea myös esimerkiksi talviunta nukkuvien karhujen ja mäyrien tai horrostavien käärmeiden ja sammakoiden rytmin.

Oma lukunsa ovat valkoiseen suojaväriinsä luottavat lumikot, kärpät ja metsäjänikset. Jos kovat pakkaset tulevat ilman lunta, pulassa ovat esimerkiksi lumikiepistä suojaa hakevat kanalinnut.

Lähes keväiset kelit saattavat sekoittaa myös biologisen kellon.

– Mietimme juuri, koska meille mahtavat tulla ensimmäiset ilmoitukset vaikeuksissa olevista poikasista, Nella Muurinen sanoo.

Kun kaupungeissa on muutoinkin maaseutua lämpimämmät olot, voi lauha talvi saada esimerkiksi kanit, rusakot ja rakennuksissa pesivät oravat lisääntymään liian aikaisin.

– Kukaan tuskin osaa hahmottaa kokonaiskuvaa lauhan talven vaikutuksista.

Kissailmoitukset ovat olleet vähissä

Erikoisempi lauhan talven vaikutus on se, että löytökissojen määrä on pysynyt ainakin lounaisessa Suomessa pienenä.

– Isoa rynnäkköä ei vielä ole tullut, toteaa Turun kaupungin eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra.

Normivuonna jo alkutalven pakkaset tuovat luontoon jätetyt kissat ihmisten läheisyyteen, ja siksi ilmoituksia eläinsuojeluun tulee paljon.

Lauhassa talvessa on tässä kohtaa hyviä ja huonoja vaikutuksia, sillä kissa ei kuulu luontoon.

– Kissat olisi aina hyvä saada pois, ennen kuin pakkanen tappaa ne. Toisaalta luontoon jääneillä kissoilla ei tänä vuonna ole niin suurta hätää, vaan ne selvinnevät talvesta.

Päivän lehti

17.9.2020

Fingerpori

comic