Uutiset

Markan suutarit ja pitkän pennin muurarit

Yrjö O. Rautavirta tarjoaa virtaa keskusteluun esittämällä vihreitä vastuullisiksi sähkön hinnan noususta ja sähköpulasta. Hänen mukaansa kauniissa lähimenneisyydessä sähköä riitti kohtuuhintaan loputtomiin, kun alan ammattilaiset saivat ”rauhassa” hoitaa hommansa – kunnes päättäjät vihreiden toimesta höynäytettiin luulemaan, että pitää säästää energiaa. Nyt veronmaksajilta nyhdetään laskua ”sähköntuotannosta mitään ymmärtämättömien kansanliikkeiden” virheistä. Niinpä niin.

Tämä ”maailmanparannuksen suurvaltamme” on häntäpäässä uusiutuvien energiamuotojen käytössä ja kehittämisessä.

Lähellä ja kaukana, Virosta Etelä-Koreaan käytetään takuuhintajärjestelmää uusiutuville energiamuodoille. Aurinkosähkön markkinat kasvavat 60 prosenttia vuodessa – mutta Suomessa turvenuijitaan asenteita, päätöksiä ja syöttötariffeja takaisin kivihiilikaudelle lastemme laskuun ministeri Pekkarisen lobbarien toimesta.

Jos vihreät kansanedustajat ovat Rautavirran mielestä markan suutareita, niin todelliset hinnasta päättäjät, tuotto-odotusvirsiä veisaavat omistajat palkkaavat Olkiluotoon (pitkän) pennin muurareita.

Kalliit olisivat niiden laulujen lunnaat, jos ydinsähkörakentaminen ei olisi luvanvaraista ja valvottua. Rautavirran mainitsemat, mukaedullista sähköä hinnalla millä hyvänsä tuottavat ammattilaiset eivät enää onneksi saa huseerata rauhassa juuri missään.

Osaltamme vastuussa nykyisistä hinnoista olemme me kaikki, myös niistä menoista jotka ovat siirtyneet toisten otsikoiden alle ympäristövahinkoina. Rajojemme sisä- mutta myös ulkopuolella.

Mitä tulee Kioton päästösitoumusten kuristusvaikutukseen, kunnes päästöoikeudet voidaan huutokaupata tai korvata ekologiseen tuotantoon paremmin ohjaavilla energiaveroilla, ei suomalaisilla vesi- ja ydinvoimaloiden omistajilla pitäisi olla investointirahasta puutetta.

Windfall-voitot päätyvät suorana tulonsiirtona kuluttajilta omistajille, kun sähkön hinta nousee enemmän kuin sen tuotantokustannukset. Tämän rahan mielelläni käyttäisin vaikkapa aurinkosähkön kotimaiseen kehittämiseen, pienten paikallisten tuulivoimaloiden rakentamiseen tai jopa suoraan sähköveroaleen – samoin kuin ne veroeurot, joilla nyt siivotaan markka-ajan vastuuttomien vahinkoja.

Rautavirralle sanoisin, että yhteiskunnallisiin tapahtumiin ja sähkölaskun aiheuttamaan kiukkuisuuteen voi minunkin mielestäni myötä- ja ennaltavaikuttaa paitsi äänestämällä myös kuluttamalla toisella tavalla. Nykyistä meininkiä katsellessa väitetty sähköpula ei näytä vielä tuntuvan missään.

Kristiina Liinaharja

kansanedustajaehdokas (vihr.)

Tammela