fbpx
Uutiset

Masennuksesta onnellisuuteen

Meidät koulutetaan hiljaisuuteen…

Se on tuttua kaikille. Uuteen päivään herääminen tuntuu vastenmieliseltä, jopa mahdottomalta. Aamuinen peilikuva näyttää surullisen nuhruiselta. Itsetunnon kaikki mittarit ovat punaisella. Siltä väännämme kasvoillemme väkinäisen arkihymyn. Pyörien on pyörittävä. Velvollisuudet on hoidettava.

Yhä useampi yhteiskuntamme inhimillinen osa rikkoontuu kiihtyvästi pyörivässä hyrrässä. Mitä sitten on masennus ja masentuminen? Huonotuulisuus, hetkittäinen surullisuus tai ärtyneisyys eivät ole masennusta, joskin ne voivat olla oireita jostakin vakavammasta.

Huolestuttavan usein alkavan masennuksen syyt jäävät selvittämättä, ja jo potilaaksi luokiteltava ihminen upotetaan lääketieteen hetteiseen suohon. Yksin lääkkeidensä kanssa.

Masentuminen, henkinen väsyminen on luultua yleisempää. Sikäli olemme menneet eteenpäin, että nyt uudesta kansantaudista uskalletaan ja saa puhua. Asia ei ole enää vaiettu tabu, eikä sairastunutta ihmistä leimata yhteiskuntakelvottomaksi, tai jopa hulluksi, eristettäväksi tapaukseksi.

Sairauden syitä löytyy kaikkialta: kotoa, työpaikoilta, lastentarhoista, sairaaloista, perhelomilta. Yhtä kaikki, lähes aina masentumiseen liittyy muita ihmisiä, siis ihmissuhteita. Yksinäisyys on oleellinen sairauden syy, joskin jokaisella yksinäisyydellä on oma taustansa ja tarinansa. Syyllisiäkin löytyy, mutta syyllistäminen ei paranna. Suurin syyllinen on puhumattomuus, sanomatta jääneet sanat.

Esimerkki auttaa. Tellervo Koiviston ja Marja-Liisa Kirvesniemen rehelliset puheenvuorot elämän varjopuolista olivat koskettavan konkreettisia. Kokonaan toinen luku on loputon julkimoiden lauma, jotka masentuvat, kokevat nopeat parannuksen ja heräävät ylihuomenna uskoon. Julkisuushakuisuus on yököttävää. Ja media on syyllinen masennukseen.

Yleinen ilmapiirimme ei kannusta avoimuuteen, kaikkinaiseen rehelliseen viestintään eri yksilöiden kesken. Pienestä pitäen meille on opetettu, että viisas vaikenee ja puhuminen on turhaa suulautta. Meidät koulutetaan hiljaisuuteen. Hiljaisuuden möykky sisällämme kasvaa kasvamistaan ja kun puhumisen paikka tulee, osaamme olla vain hiljaa.

Masennus ja onnellisuus eivät ole vastapareja, mutta eivät ne ole sopusoinnussakaan keskenään. Jokainen meistä haluaisi olla omalla tavallaan onnellinen. Käsi sydämelle, oletko sinä tai minä todellinen este lähimmäisesi hyvinvoinnille? Aika usein olemme. On aika herätä. Tarvitsemme arvomuutoksen koteihin, työpaikoille, lähes kaikkialle yhteiskuntaan.

Koti on yksityinen linnake, joten aloitetaan työpaikoilta. Sanoista tekoihin. Käytännöllistetään väite “ihminen on yrityksen paras voimavara”. Heitetään kaikki kopeat johtamisen käsikirjat roskiin ja katsotaan ihmistä silmiin: miten voit tänään, voinko olla avuksi?

Perkeleillä johtaminen on historiaa. Meille ei sovi myöskään amerikkalainen small talk. Kokeillaan jotain uniikkia, suomalaisuutta. Meillä on hieno maa, hienot ihmiset ja loistava tulevaisuus. Miksi emme voisi olla toisillemme pelkästään ihmisiä!

kari.vaisanen@hameensanomat.fi

Menot