Uutiset

Matkustajakodissa on luonnetta

Matkustajakoti Vanajan kohtalo on ollut monta kertaa vaakalaudalla, mutta sen pelastus on ollut keskeinen sijainti ja erikoinen ulkonäkö. Kivitalosta on tullut aikojen kuluessa asema-aukion tavaramerkki, vaikka se ei koskaan olekaan pöyhistellyt, vaan tyytynyt vain majoittamaan satunnaisia kulkijoita huoneisiinsa.

Talo on seissyt vuodesta 1928 Hämeenlinnan rautatieasemaa vastapäätä. Kun Vanaja 90-luvun lopussa sulki ovensa, päättyi Hämeenlinnassa aikoinaan niin kukoistanut matkustajakotien aika. Hämeenlinnan ja koko Suomen matkustajakodeista on jäljellä tänään enää kourallinen.

Suuri osa Suomen vanhoista matkustajakodeista on nykyisin yksityisomistuksessa – niin myös Vanaja. Asunto-osakeyhtiö Hämeenlinnan Possentie 1:ssä on kaikkiaan kaksitoista asuntoa. Matkustajakodin aikaa ei ole kuitenkaan haluttu tyystin pyyhkiä historiaan, vaan mennyttä on säilytetty niin paljon kuin mahdollista.

– Talon toisen kerroksen neljään asuntoon on tehty vain pintaremontti, sillä ne ovat olleet aina asuntoina. Pohjakerros, jossa matkustajakotikin toimi, on jouduttu kuitenkin remontoimaan täydellisesti. Kaikki vanhat matkustajakodin huoneiden ovet on kuitenkin säilytetty, vaikka ne eivät enää johdakaan mihinkään. Eniten minua harmittaa, että matkustajakodin vanha vastaanottotiski ehdittiin hävittää. Se olisi aulassa upea, yhtiön hallituksen puheenjohtaja Hannu Malkamäki harmittelee.

Talo vailla vertaa

Vanhojen talojen tapaan Matkustajakoti Vanajassa on paljon mielikuvitusta kutkuttavaa ja mystistä. Talossa on kummallisia koloja, erikoisia komeroita ja pimeitä onkaloita. Hannu Malkamäki myöntää odottavansa koko ajan talon paljastavan hänelle yllätyksiä. Vielä ei kummituksia ole ilmoille putkahtanut.

– Olen tutkinut talon siinä toivossa tarkkaan, mutta tähän mennessä ainoa aarre on kasa vanhoja kenkiä ja pulloja. En ole kuitenkaan heittänyt vielä toivoani, sillä esimerkiksi pannuhuone on käymättä läpi.

Matkustajakotivanhus sai uudet asukkaansa kolme vuotta sitten käytännössä keskelle remonttityömaata. Hämeenlinnan kaupungilta talon vähän aiemmin ostaneet sijoittajat kunnostivat talon asunnot myyntikuntoon.

Hannu Malkamäki osti 150 neliön asunnon rakennuksen toisesta kerroksesta. Alakerrassa on seitsemän pienempää asuntoa ja kellarikerroksessa yksi talonmiehen vanha asunto.

– Asuimme Cajanderintiellä vanhassa kerrostalossa, mutta emme olleet kiinnittäneet matkustajakotiin sen suurempaa huomiota. Muistan talon hämärästi lapsuudestani, mutta ei se minua mitenkään häikäissyt. Kun asunto tuli myyntiin, tulimme kuitenkin uteliaisuuttamme katsomaan sitä. Asunto myi meille itse itsensä oitis, Malkamäki muistelee.

Mikään kantti kertaa kantti -talo ei vanha matkustajakoti ole. Esimerkiksi Malkamäen kotiin on kolme erillistä sisäänkäyntiä ja tavallisesta poikkeava huonejärjestys. Eteisen kattoa koristaa vielä alkuperäinen kattomaalaus, jonka säilymisestä Hannu Malkamäki on hyvillään. Maalaus odottaa restaurointia.

– Olen aina pitänyt vanhoista kivitaloista. Korkeat huoneet ja tilan tuntu tuovat niihin ihan omanlaistaan tunnelmaa, jota ei uusissa taloissa ole. Possentie 1:n suuri etu on myös sen sijainti. Vaimo käy Helsingissä töissä ja minäkin reissaan paljon. Tästä voi katsoa ikkunasta, koska juna tulee laiturille ja kipaista asemalle.

Vannoutuneelle harrikkamiehelle mieluisan lisän kotiin tuo se, että Hämeentiellä kulkee paljon moottoripyöriä. Pyörien tuttu putputus ikkunan alla pompottaa prätkämiehen sydäntä mukavasti.

Rautatiehotellista matkustajakodiksi

Matkustajakoti Vanajan liike- ja asuinrakennus rakennettiin vuonna 1928 Arvo Hännisen suunnitelmien mukaan. Kulmarakennus toimi ensin pitkään Rautatiehotellina, mutta muuttui sittemmin matkustajakodiksi, jonka 17 huoneessa oli kaikkiaan 27 vuodetta. Toisessa kerroksessa oli koti kolmella perheellä ja kellarikerroksessa majaili vielä talonmies.

Klassismia edustava kiinteistö on kokenut vuosikymmenten kuluessa lukuisia eri vaiheita, mutta on ulkoisesti pysynyt hyvin samanlaisena. Ainoastaan aiemmin kadun puolella olleet kattoikkunat ovat vaihtaneet paikkaa.

Vaikka matkustajakodin omistajat ovatkin vaihtuneet moneen otteeseen, majoitettiin alakerrassa ihmisiä yli 70 vuotta. Vuoden 1937 konkurssin jälkeen talon omisti teollisuusneuvos Mikko Kaloinen, jolla oli nykyisen hotelli Vaakunan paikalla Kaloisen sahalaitokset.

Hannu Malkamäki on ollut jo pitkään kiinnostunut kiinteistön vaiheista. Haaveena on saada hämeenlinnalaisten Vanajaan liittyviä tarinoita ja muisteluja vielä taloyhtiön verkkosivuille. Työtä helpottaa se, että jokaisella asunnolla on oma sähköpostiosoitteensa. Vanhassa talossa tämä päivä ja eilinen kulkevat yhä jalkaa.

– Tämä on monessa mielessä aika poikkeuksellinen taloyhtiö, sillä meitä asuu tässä vähän ja olemme tiivis porukka, vaikka olemmekin hyvin erilaisia. Ideoita ei ainakaan puutu. Kun alamme remontoida kellarikerrosta, voi olla mahdollista, että teemme sinne vaikka oman karaokebaarin, Malkamäki virnistää.

Tänään Matkustajakoti Vanajan eli Asunto-osakeyhtiö Possentie 1:n tulevaisuus on turvattu. Talo on suojeltu kaavalla pitkän pallottelun jälkeen. Toisin oli vielä vuonna 1984, kun rakennuksen osti vakuutusyhtiö Pohjantähti. Yhtiö maalaili vielä 90-luvulla alkavansa rakentamisen tontilla vuonna 2000, sillä tontille olisi voinut rakentaa viisikerroksisen kerrostalon. Vakuutusyhtiö kuitenkin luopui ajatuksesta ja kiinteistö tuli kaupungin omistukseen Hämeenlinnan Energian kaupan yhteydessä.

Matkustajakotina Vanaja toimi vuoden 1998 loppuun asti. Tämän jälkeen rakennus oli muun muassa seurakunnan Siperian vaatekeräyksen tukikohtana ja toimistotiloina. Hämeenlinnan kaupunki myi talon toukokuussa 2002 kahdelle turkulaissijoittajalle, jotka remontoivat sen myyntikuntoon. Vuonna 2003 talon huonokuntoinen valkoinen julkisivu maalattiin alkuperäisen mallin mukaan vihreäksi ja taloon muuttivat uudet omistajat. (HäSa)

As.Oy.Possentie 1:n verkkosivujen osoite on www.possentie.net

Kiistala sai nimensä riitelystä

Matkustajakoti Vanaja nousi kiistellylle alueelle, Kiistalaan, josta ei tänään muistuta enää kuin 70-luvulla torsoksi nipistetty Kiistalantie rautatieaseman edustalla. Sata vuotta sitten aseman ja Vanajaveden välinen alue oli Hämeenlinnassa julkisen mielenkiinnon kohteena. Tonttimaasta oli huutava pula ja Kiistalasta toivottiin pelastajaa.

Kiistala oli pitkään hiertävä kivi kaupungin kengässä. Kaikki kaupunkia ympäröivä maa kuului käytännössä virkataloille eli valtiolle, eikä se ollut niin vain lunastettavissa. Kiistalan kaikkiaan 12 hehtaarin alue oli ensimmäinen, jonka Hämeenlinna onnistui lunastamaan vuosikausien kädenväännön jälkeen.

Uusi satama jäi utopiaksi

Murheenkryynin Kiistalasta teki sen sijainti Vanajaveden rannassa.

Kiistalasta taistelivat kymmenen vuotta kaupunki ja Hämeenlinnan Höyrysahan, entisen Linnanniemen sahan, omistanut kauppaneuvos August Eklöf. Kovana liikemiehenä tunnettu Eklöf halusi laajentaa sahaansa, eikä nielaissut purematta kaupungin suunnitelmia alueen lunastuksesta.

Kaupungilla oli Kiistalan suhteen omat suunnitelmansa. Hämeenlinnassa tarvittiin kipeästi tonttimaata ja toisaalta satama oli alkanut käydä liian ahtaaksi. Kiistala olisi ollut oivallinen paikka uudelle satamalle.

Eklöf kykeni jarruttamaan kaupungin suunnitelmia lähes 10 vuotta. Vastakarvasta huolimatta kaupunki sai alueen pakkolunastettua vuonna 1912. Asemakaavaehdotuksen ja käyttösuunnitelman alueelle teki arkkitehtitoimisto Jung & Bomansson. Valtuusto hyväksyi ehdotuksen jo seuraavana vuonna, mutta vahvistus kaavalle saatiin vasta Venäjän tasavallan väliaikaiselta hallitukselta vuonna 1917. Asemakaavaan suunnitteli muutokset arkkitehti Birger Brunila.

Lopulta Kiistalasta ei koskaan tullut Hämeenlinnan pelastajaa. 20-luvun puolivälin jälkeen Kiistalaan rakennettu 20 metriä pitkä kivilaituri ja 70-luvulla purettu pistoraide jäivät ainoiksi muistoiksi satamasta, joka kuoli jo ennen syntymäänsä.

Yhtäkaikki Kiistala oli Hämeenlinnassa uudenlainen kaupunginosa. Alueella ei ollut ollenkaan katuja, vaan teitä, eikä uudenaikainen asemakaava-arkkitehtuuri suosinut kaupungissa niin tutuksi tullutta säännönmukaisuutta. Jokainen Kiistalan kortteli on erilainen.

Alue valmistui hitaasti

Kiistalana pidettiin paitsi Vanajaveden rannan ja rautatieaseman välistä aluetta myös nykyistä Keinusaarta Se toi tervetulleen lisän tonttipulaan, sillä keskusta oli ahdas kasvavalle kaupungille.

Kiistala kaavoitettiin ennen kaikkea teollisuus- ja varastokäyttöön. Asuntotontit kaavoitettiin rautatieaseman lähistölle säteittäin asema-aukiolta lähteville Cajanderin- ja Hämeentielle. Alue kuitenkin valmistui todella hitaasti. Ensin rakennettiin Cajanderintien länsireunalle kerrostalorivistö 1940-luvulla ja vasta sitten olivat vuorossa Hämeentien kerrostalot.

20-luvulla Kiistalassa oli rautatieaseman ja hirsitalojen lisäksi vain matkustajakoti Vanaja ja vaivihkaa laajeneva ns Mensan tehdaskiinteistön vanhin osa. Sotilassäilyke muuttui Mensaksi 30-luvun lopussa.

Hotelli Vaakunan paikalla Possentiellä oli pitkään Kaloisen sahalaitokset. Hotelli rakennettiin alueelle vuonna 1989.

Lähteet:

Yrjö S. Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia (1875-1944)
Yrjö Vihervuoren arkistot
Hämeenlinna-Wanaja kotiseutujulkaisu, 2000
Hämeen Sanomien arkistot

Päivän lehti

24.5.2020