Kolumnit Uutiset

Analyysi: Matkustajakoneen tuho toi Iranin ohjusiskujen tuoksinaan muistutuksen Ukrainan sodasta – onko kriiseillä yhtymäkohtia?

Ukrainalaiskoneen matkustajat ja miehistö olivat ensimmäiset tiedossa olevat kuolonuhrit yönä, jona Iran laukaisi ballistisia ohjuksia Irakin amerikkalaistukikohtiin. Ukrainassa muistutettiin Venäjän aseistamien kapinallisten rikoksesta kesällä 2014, kun liikuteltava ilmatorjuntaohjus laukaistiin tuhoamaan malesialainen matkustajakone Ukrainan yllä. Salaliittoteorioille aika on otollinen, sillä usein todellisuus jättää ne varjoonsa, kirjoittaa Matti Posio.
Damaskoksen Neitsyt Marian katedraalissa Assad ja Putin sytyttivät yhdessä kynttilöitä. Kuva: ALEXEY DRUZHININ / SPUTNIK / KREMLIN POOL
Damaskoksen Neitsyt Marian katedraalissa Assad ja Putin sytyttivät yhdessä kynttilöitä. Kuva: ALEXEY DRUZHININ / SPUTNIK / KREMLIN POOL

Kun Iran – Venäjän sotilaallinen liittolainen Lähi-idässä – ampui ohjuksia Irakin amerikkalaistukikohtiin ja samoihin aikoihin ukrainalainen matkustajakone tuhoutui noustuaan Teheranin kentältä varhain keskiviikkoaamuna, rivien välistä saattoi lukea vahvoja viittauksia salaisiin tiedusteluoperaatioihin. Ne puolestaan veivät ajatukset Yhdysvalloista Moskovan suuntaan.

Samaan aikaan Kremlin kuvapalvelu pursui propagandakuvia presidentti Vladimir Putinista Syyriassa.

Kuten usein on, mitään todisteita asioiden yhteydestä toisiinsa ei tuoreeltaan ole. Silti sattumanvaraiset ja erilliset tapahtumat samaan aikaan tuntuvat liian kummallisilta ollakseen silkka vahinko.

Tunne on sama, joka valtasi mielen al-Qaidan Yhdysvalloissa toteuttamien syyskuun 11. päivän 2001 iskujen jälkeen. Se on sukua Tshetshenian sotien ja Venäjän monien terrori-iskujen aiheuttamille pohdinnoille. Monenlaista tapahtuu, mutta liittyvätkö kauheudet toisiinsa?

Tiedustelupalvelut käyttävät sattumia usein hyväkseen narratiivien luomisessa.

Venäjä on Iranin strateginen liittolainen ja maat toimivat sotilaallisesti yhdessä Irakissa ja Syyriassa. Venäjällä on Tartusin laivastotukikohta ja lentotukikohtia Syyriassa, mutta Irakissa amerikkalaisilla on ylivalta. Trump on halunnut vetää amerikkalaisjoukkoja niin Syyriasta kuin Irakista, mutta uusimpien tapahtumien vaikutus aikeisiin ei ole tarkalleen tiedossa.

Aiempien konfliktikokemusten – esimerkiksi Kosovon – valossa on perusteltua kysyä, olisiko Venäjällä meneillään jokin oma peli konfliktissa, joka näennäisesti tapahtuu Yhdysvaltojen ja Iranin välillä vetäen taistelutantereekseen Irakin? Erona ex-Jugoslavian pommitusten vuoteen 1999 on, että Venäjä ei ole yhtä heikossa jamassa. Se pyrkii hyödyntämään niin Trumpia kuin Iranin-Irakin kriisiäkin suurvalta-asemansa pönkittämiseen.

Mitä keitokseen tällä kertaa kuuluu? Syyrian sodassa Venäjällä on tärkeä rooli Bashar al-Assadin hallituksen pelastajana. Putin vieraili yllättäen Syyriassa juuri tiistaina. Keskiviikkona hän aikoi jatkaa toisen ystävänsä, Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin luo.

Sodan ensimmäinen uhri?

Ukraine International Airlinesin matkustajakone lähti Teheranista ilmeisesti hetkiä ennen kuin Iran laukaisi ohjusiskunsa Irakiin. Tuoreeltaan yhdestäkään iskujen amerikkalaisuhrista ei ollut tietoa, mutta sen sijaan koneellinen ihmisiä – 11-henkinen ukrainalaismiehistö ja runsaat 160 matkustajaa eri maista – oli kuollut. Iranin viranomaiset kertoivat syyksi teknisen vian.

Lentoturma palautti vanhoja mielikuvia toisesta sodasta.

Ukrainan ja Venäjän konfliktissa toistaiseksi karmein hetki oli, kun 17. heinäkuuta 2014 Itä-Ukrainan ”venäläismielisten kapinallisten” miehittämältä alueelta laukaistiin liikutettavasta Buk-ilmatorjuntalavetista ohjus suoraan Malaysian Airlinesin matkustajakoneeseen. Yli puolet yhteensä 298 uhrista oli hollantilaisia, sillä kone oli matkalla Amsterdamista Kuala Lumpuriin.

On luonnollista, että kun uutinen ukrainalaiskoneen putoamisesta Iranissa tuli, Ukrainassa epäiltiin ilmatorjuntaohjuksen lauenneen vahingossa.

Sehän olisi looginen selitys, kun kerran samaan aikaan Iran valmistautui laukaisemaan ballistisia ohjuksia. Näin ihmismieli yhdistää pisteet, vaikka faktasta toiseen olisi pitkästi välimatkaa.

Salaiset operaatiot osa valtapeliä

Presidentti Putin ei ole palvelusarvoltaan armeijan kenraali. Hän on KGB-taustansa takia tiedustelupalvelun everstiluutnantti. Yksi hänen ammatillisista ohjenuoristaan kuuluu, että piileskellessä ”korvat eivät saa törröttää”.

Toisin sanoen usein on tehokkainta operoida sameissa vesissä niin, että jälkiä toiminnasta ei jää, tai ainakin jäljet saavat nousevat pintaan vasta, kun on vihollisen kannalta liian myöhäistä seurata niitä. Joissakin tilanteissa – kuten vastustajien salamurhissa – venäläinen kädenjälki on ehkä tietoisesti päästetty näkyviin, jolloin tavoitteena on pelotevaikute.

Koska toisinaan operoidaan peitenimillä ja salaa, se pitää ulkopuoliset varpaillaan koko ajan. Kremlin ja Venäjän voimankäytön nähdään olevan sielläkin, missä sitä ei ole. Afganistanissa tai Itä-Euroopassa aikoinaan nähdyn suoraviivaisen tankkien vyöryttämisen ajat ovat takana.

Venäjän lippua ei ole liehutettu tilanteissa, joissa se ei ole ”tarkoituksenmukaista” – se on yksi Putinin lempisanoista, jota myös Venäjän pitkälti tiedustelumiehistä muodostuva poliittinen eliitti viljelee.

Syyrian sodassa samoin kuin Itä-Ukrainan sodassa ja Krimin valtauksessa näkyvissä on ainakin aluksi ollut muita toimijoita. Krimille ilmestyivät niin sanotut kohteliaat miehet vihreissä tunnuksettomissa puvuissaan. He olivat Venäjän erikoisjoukkoja.

Ukrainassa venäläissotilaat ovat käyneet taistelemassa ”lomamatkoilla” ja erilaisin epävirallisin verukkein. Venäjän on ollut vaikea suhtautua rauhanneuvotteluihin Ukrainan kanssa, kun Putin ei ole myöntänyt Venäjän olevan osapuolikaan. Mitä nyt uusinta aseteknologiaa käyttävät harrastelijasotilaat ja paikalliset sissit ovat miehittäneet osia naapurimaasta.

Edelleen salailu jatkuu. Uutistoimisto Reuters kertoi alkuviikosta, että Syyrian sotaan osallistuneita venäläissotilaita hoidetaan Pietarissa yksityissairaalassa, jonka johtoon kuuluu jopa Putinin perheenjäsenten yhteistyökumppaneita. Virallisesti sotaa ei ole olemassakaan.

Trumpin mölähtely lisää epäilyksiä

Yhdysvalloissa taas presidentti Donald Trumpia syytetään virkarikoksesta, joka liittyy hänen yrityksiinsä painostaa Ukrainan länsimielistä presidentti Volodymyr Zelenskyitä mediaoperaatioon Trumpin vaalimenestyksen auttamiseksi.

Edellisissä vuoden 2016 presidentinvaaleissa Trumpin voiton kirkkautta vähensivät tiedot siitä, että Venäjä oli sotkeutunut vaaleihin Trumpin auttamiseksi Hillary Clintonia vastaan. Trump itse julisti vaalikampanjassa, että Venäjän pitäisikin hakkeroida Hillaryn servereitä. Vaikka Trump selitti lausuntonsa vitsiksi, epäilys yhteisvehkeilyistä Putinin kanssa jäi elämään.

Kaikki tämä ei ole omiaan ainakaan vähentämään salaliittoteorioiden syntyä. Totuus kun on osittain niitä ihmeellisempää.

Kriisin osapuolten pitäisi kiireesti tuottaa julkisuuteen todistusaineistoa ja faktoja. Aivan erityisesti niitä odottaisi Yhdysvalloilta.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic