fbpx

Matkustelu avartaa

 

Kaksosemme aloittivat matkailun jo nuorina. Työt olivat kahdeksan kuukauden iässä, kun suuntasimme Australiaan.
 
Yhden yön mittainen välilasku tehtiin Singaporeen. Noin 12 tunnin lento Singaporeen tuntui haastavalta. Valitsimme illansuussa Suomesta lähteneen lennon, koska laskimme tyttöjen nukkuvan ainakin suuren osan yötä. Tosin riskinä olivat oudot olosuhteet, jotka saattaisivat pitää tyttöjä kiukkuisina. 
 
Loppujen lopuksi se oli yksi helpoimmista matkoista, mitä olemme koskaan lasten kanssa tehneet. Tytöt nukahtivat suurin piirtein siinä hetkessä, kun kone irtosi lentokentältä ja vetivät kuulaan omissa lentovuoteissaan miltei Singaporeen saakka. 
 
Meikäläisen ei käynyt tippaakaan kateeksi sitä pariskuntaa, joiden arviolta 2-3-vuotias lapsi jossain vaiheessa lentoa hermostui toimettomuuteen ja ahtaisiin paikkoihin. Ei ole taatusti helppoa olla vanhempi, kun lapsi karjuu keskellä yötä lentokoneessa, jossa parisataa ihmistä koittaa edes jotenkin torkkua.
 
Aikaeron takia olimme myöhään illalla Singaporessa. Tytöt olivat kovasti pirteitä. Selitäpä siinä tilanteessa alle vuoden ikäiselle, että nyt on ihan oikeasti yö ja lasten nukkumaanmenoaika. Uusi ympäristö viehättää, minkä takia hotellihuonetta on tutkiva roskiksista lähtien. Tytöillä oli tuplana kaikki tuon ikäisen tarpeet eli nälkä, jano, halipula ja leikkimisen halu. Meillä vanhemmilla oli tasan yksi toive, eikä se ollut ainakaan halu alkaa pelata keskenämme lautapelejä.
 
Automatkoilla olemme yrittäneet erilaisia viihdyttämiskeinoja.  Itse muistan, miten lapsena pitkillä automatkoilla vanhemmat kehittivät kisan, jossa etukäteen piti veikata vastaantulevien autojen lukumäärä johonkin paikkaan asti.
 
Kokeilimme tätä kerran, mutta into lopahti parinkymmenen auton jälkeen.
 
Kun tytöt menivät ensimmäiselle luokalle, oli hetken aikaa automatkojen suuri valtti tietokilpailu, jonka takapenkkiläiset järjestivät. Idea oli mullistava. Jokainen autossa matkustajista muodosti oman joukkueensa, mutta kysymyksiin oli oikeus vain takapenkkiläisillä.
 
Myös kysyjä itse oli samalla oma joukkueensa. Hän paitsi teki kysymykset vastasi omiin kysymyksiinsä. Lisäksi hänellä oli suvereenioikeus päättää sitä, olivatko muiden vastaukset oikein.
Kysymykset olivat luonteeltaan lievästi hankalia. Esimerkiksi kysymykseen, miten pitkä matka mummolaan on, vastaus kuului saukko syö kalaa. 
 
Kun takapenkillä kysymysvuoro vaihtui, pistetilanne pysyi koko ajan samana. Rohkenin hieman epäillä tietokilpailun tasapuolisuutta, mutta takapenkki totesi ykskantaan siihen tapaan, etteivät aikuiset voi lasten tietokilpailussa pisteitä saada, mutta mukanaolo on välttämättömyys
Yhdessä vaiheessa ostimme takapenkin ratoksi kannettavan videon. Laite on erinomainen keksintö, sillä se vetää takapenkin täysin hiljaiseksi. Tosin pitkällä matkalla videonkatselu alkaa tuntua jo etupenkkiin saakka.
 
Ajaessamme kotiin Lapista runsasta 900 kilometrin taivalta tytöt ihastuivat tiettyyn prinsessavideoon, joka varovaisen arvion mukaan pyöri koneessa 4-5 kertaa. Vuorosanat ja musiikki jäivät hyvin mieleen, vaikken vilaustakaan itse kuvasta nähnyt.
 

Menot